Kuulumisia 2007

07.11.2007

Kuratassut ovat viimeinkin avanneet oman blogin. Sitä päivittelen ilman että kerron siitä tuossa etusivulla. Hermo paloi, kun kotikone on juntturassa tämän tästä, enkä pääse tekemään päivityksiä kuulumisiin! Nih. Tätä paikkaa pidän kuitenkin vähän kuin varmuuskopiona, eli täältä tulee löytymään kuulumiset viiveellä.

03.11.2007

Sitten viime päivitysten ei ole mitään ihmeitä tapahtunut. Mitä nyt emäntä leipiintyi ja otti lopputilin ;-) Nyt on sitten aikaa olla poikain kanssa metsässä. Pojat tosin eivät oikein arvosta, kun joutuvat olemaan viisikin tuntia mudassa ja ravassa ja kylmissään keskellä märkää metsää! Eilen Tempesteri jo värjötteli kuusen alla kun Jarno painoi tuhatta ja sataa pitkin metsää... Aita alkaa olla jo ns höhhöllään, verkko puuttuu yhdeltä rajalta ja koko aidan mitalta Teppoa varten laitettavat maakoukut. Huomenna hunsvottien on kuitenkin hyvä olla, kun SS-leiriläiset rakensivat laavun notskipaikan viereen. Pääsee Tenokin lämmittelemään!

Jarpille oli pienoinen yllätys tuo aitaverkon ilmestyminen. Se tosiaankin veti kaikkine naarmuineen ja raapaleineen pitkin polkuja kuin Räkä The Maailmanmestari. Joku piru vaan oli viritellyt esteitä, ja vormulamestari veti suoraan aitaa päin. Onneksi ei sattunut. Tämä kertonee, ettei aita juurikaan näy häiritsevästi. Yarri on viime viikolla oppinut myöskin nauttimaan saunasta aivan uudella tavalla. Tähän astihan se on venyttänyt lauteille siten, että takajalat vielä ylttävät lattialle. Nykyisin se on rohkaistunut ja istuksii lauteilla lepuuttaen päätään jalkatuella. Hassu lapsi, se on niin tohkeissaan, kun se rohkaistuu tekemään jotain uutta ja jänskää. Kaveri ei meinaa nahoissaan pysyä, kun sitä kehuu reippaaksi ja taitavaksi. Muru.

Tässä kohtaa en aio kertoa, että meillä olisi tehty tosi vähän tuhoja viime aikoina. Jos kertoisin, niin paljastaisin, että yhtä Bilteman kuvastoa on jyrsitty viimeisen parin viikon aikana. Mutta en siis aio kertoa sitä, koska nämä paljastukset ovat kalahtaneet aina seuraavana päivänä omaan nilkkaan, kun puolet huushollista on sekoitettu...

27.10.2007

Ta-daa! Tempesterin Teppoa on saatu hitusen laihdutettua. Nyt kääpiömyyriäinen painoi "vaivaiset" 6,8kg. Vielä puolisen kiloa pitäis saada pois... Tällä menolla se kyllä lähteekin äkkiä. Tänäänkin oltiin nelisen tuntia metsässä, ja myyriäinen painalsi kunnon vauhtia suuren osan ajasta. Lopun aikaa se sitten seisoi työjarruna, kun yritin saada risukasoja siirrettyä peräkärryyn.

Eipä tuo Jarnokaan järin paljon auttanut asiassa. Se seisoi joko risukasan päällä tai peräkärryssä. Tosin se kyllä jeesasi sen verran, että se reippaasti purki kärrystä suurimman osan siihen lastaamastani kamasta! Poikien avusta huolimatta nyt on enää noin 50m matkalta tolpan reiät poraamatta. Meillä kun kaikki menee vaikeimman mukaan, niin aidan kohdat ovat tietysti pelkkää kiveä.

Jarppa näki tänään ekan vieraan koiran Tepon läsnäollessa. Se olikin kakkiaiselle kova paikka. Lempu - Mr Cool - kuuli todellakin kunniansa, kun oli uskaltautunut Yarrin metsään. Minä tiesin varautua "kohtaukseen", mutta isäntä taisi vähän säikähtää... Veden, karjaisun ja kiinninappaamisen voimalla nuori herra taltutettiin omaksi itsekseen. Kaverista tuli melko kuuliainen... Onneksi Lempura ei vastaa tälle sällille mitään, niin hetken kuluttua äijät meinasivat jo ruveta lyömään leikkiäkin, eikä niiden tarvinnut kyräillä toisiaan.

20.10.2007

Nyt jo kolmen viikon jälken ftp-ohjelma pelittää taas!! Pääsette siis lukemaan, ettei meille ole tapahtunut juuri mitään viimeisten viikkojen aikana.

Teppo on unohtanut reeneissä kaiken. Se ei osaa enää tunnaria, ja viimeksi liikkeestä seisominen takkusi oikein kunnolla. Oltaisko reenattu liian vähän, oiskohan se mahdollista ;-)

Jarno on lähinnä juoksennellut Kallen kanssa, siellä me eilenkin oltiin. Muuten ollaan oikeastaan oltu vain tontilla hengailemassa tai laittamassa aina pari aitatolppaa kerrallaan kiinni. On Yarri pari kertaa päässyt koirien ilmoillekin Tepon reeneissä. Se on osannut jopa käyttäytyä...

Aukustin antinpioottikuuri on hyvää vauhtia loppumassa. Alun kauhistuksen jälkeen se on jopa suostunut syömään murskatut lääkkeet pussiruuan joukossa. Torarin jälkeensä jättämä hole on järkyttävän suuri, mutta punoitus ja suurin turvotus on jo laskenut. Hyvä niin.

12.10.2007

Eilen Yarri pääsi taas Kallen kanssa peuhaamaan. Nyt otettiinkin edellinen juoksentelu takaisin, ja koko keikka meni ihan sekstailun puolelle. Törkeetä. Kuvia on jossain vaiheessa tulossa vissiin oikein urakalla, kunhan joku saisi siirrettyä ne kamerasta ja saisi ton uuden koneen toimintaan...

Käytiin tänään näyttämässä lekurissa Aukusti pahasti turvonnutta yläientä. Takaraivossa kun koko ajan kummittelee vuosia oireettomana ollut eosinofiilinen granulooma... Onneksi taisi olla kyseessä "pelkkä" hyvin paha ientulehdus. Toinen ylätorari oli niin huonosti kiinni, että se oli pakko poistaa. Nyt meillä on enää puolivampyyri :-( Poju oli kehrännyt siellä itsensä hoitsujen suosioon. Se oli äärettömän kiltti, ja kävi vierailtakin ihmisiltä pyytämässä hieman hellyydenosoituksia aina kun joku oli kulkenut häkin ohi. Mein pieni paaka. Kotona olo oli vielä vähän horjuvaa, mutta ruokaa ja vessalaatikkoa äimäkkä lähti heti etsimään. Toivottavasti antibioottikuurista ei tule kaameaa taistelua.

Yarri on näyttänyt, kuinka se osaa käyttäytyä fiksusti lasten ja sairaiden eläinten kanssa. Se ei yhtään tökkinyt Aukustia, kun köllittiin koko porukka sohvalla. Se haisteli vain hyvin, hyvin varovaisesti. Samalla tavalla se käyttäytyi kyläilleitä lapsia, Annia ja Hannaa, kohtaan. Annille se oli vieläkin varovaisempi, ei yrittänyt muuta kuin varovaisesti haistella naamaa. Hannan kanssa se kyllä meinasi jo ruveta remuamaan sisällä, mutta onneksi lapsi (siis se ihmissellainen) uskoi heti, kun sanottiin, ettei sisällä voi riekkua.

11.10.2007

Ja taas on Jarpanaattorilla touhua piisannut! Tiistaina oltiin riekkumassa Kalle -salukin kanssa. Tällä kertaa poikien päätoimena oli todella juokseminen. Kalle nyt ei vielä saanut täyttä vauhtia päälle, mutta Yarri joutui ottamaan ihan täysiä spurtteja kaverin kanssa. Pystypainiakaan ei juuri ehtinyt karrastaa, eikä astuskelua, kun piti keskittyä formuloimaan. Yarrin kanssa ollaan pari kertaa harjoiteltu kumartamista. Yllätyksekseni se toimi muutaman kerran jopa kaverin läsnäollessa. Hommaahan sitten jatkettiin eteenpäin, ja myös Kalle opetettiin kumartamaan. On se vaan saluki fiksu - puhutaan mitä puhutaan - sillä Kalle oppi kumartamisen alkeet parilla hassulla toistolla Yarrin härkkiessä ympärillä.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Ulla -rhontin kanssa leikkimässä ja lenkkeilemässä. Minua vähän jännitti, kun Yarri suhtautuu vieraisiin koiriin niinkuin suhtautuu, ja etenkin rhontteihin... Ensimmäistä kertaa näin sen laittavan hännän koipien väliin, kun päästin sen autosta, ja Ulla tuli tervehtimään. Koska Jarppis nyt on vähän epäileväinen, se räsähti ensin tytölle sen tullessa "liian ystävällisesti" liki. Ulla on sen verran cool, ettei se reagoinut pikkupojan mölinään mitään - ja sitten homma alkoi pelittää välittömästi! Kyllä pienellä pojalla oli mukavaa. Kakarat juoksivat ja painivat ja mälväsivät pari tuntia. Yarrilla ei nimi oikein pelittänyt vieraassa maastossa uuden koiran läsnäollessa. Toisaalta se ei myöskään lähtenyt minnekään kauas haahuilemaan, ei edes Ullan perässä 100-200m päähän pellolle. Hyvä niin. Josko se nimikin sieltä vielä löytyisi seuraavalla kerralla! Pieniä sydämen tykytyksiä pikkuäijä kuitenkin aiheutti. Se molskahti jonnekin kaameaan rutaojaan. Ruta olikin niin paksua, että Yarri joutui melkein tekemään töitä, että se pääsi itse ruovikosta irti. Onneksi teflonkoirasta ei enää vartin jälkeen edes nähnyt, että se oli ollut puolta kylkeä myöten mutainen. Kyllä rhontti on siisti!

08.10.2007

Tällä välin Yarri on päässyt rallaamaan Ruskan kanssa. Kaksi kertaa poitsuilla oli vähän nokan koputtamista, mutta edes ääntä ei tarvinnut niiden kanssa korottaa. Jossain vaiheessa jäpsykät kellittivät pitkin märkää sammalikkoakin toistensa naamoja mälväten. Hassuja. Edelleen ja joka kerta tulee niin hyvä mieli, että on olemassa tuollainen reuhukaveri. Tämän reuhukaverin kanssa kun voi treenata myös luoksetuloja... Edelleenkin on se, että Yari tottelee luoksetuloa Ruskan seurassa kaikkein parhaiten. Kiitos yhteistyöstä Maaretille! Nytkin kakara iski liinat kiinni täydestä vauhdista ja tuli hakemaan palkkansa.

Jarno oli eilen käyttäytynyt oikein mallikkaasti, kun se oli Iskän kanssa kaksin koko päivän kotona. Meillä oli käynyt kylässä Reijon sisko kaksostyttöjensä kanssa. Pienet neidit rakastavat koiria yli kaiken, mutta arastavat hiukan haukkuvia tai reuhuavia elikoita. Teppoa tytöt eivät nyt valitettavasti nähneet. Sorry likat! Jarno ei ollut juurikaan edes yrittänyt hyppiä tai muutakaan. Ilosta kirkuvien tyttöjen pään päälle nostettuja käsiä se oli kyllä yrittänyt tavoitella. Sen Yarri oli lopettanut välittömästi, kun tytöt laskivat kätensä alas. Reijon sisko oli kehunut, kuinka Yarri on rauhoittunut aivan valtavasti. Kuinkahan hirviö se on oikein ollutkaan... Itse kun tuollaisille asioille sokeutuu aivan kokonaan.

Tempesterin Teppo kävi eilen kalliimman puoleisella sunnuntaikävelyllä Lattomeren Toiven majalla. Arpaonni siis suosi, ja pääsimme kauden kolmanteen kokeeseen. Koko koejälki meni aivan plörinäksi ;-) Äijä oli selvästi sitä mieltä, että Mamma on tuonut sen väärään lajiin. Se olisi halunnut osallistua tämänpäiväiseen ajokokeeseen! Nenä vei Pappa-kultaa aivan täysillä vaikka kuinka monta kertaa tuoreille riistan jäljille. Tosin kolmas hukka tuli vasta noin 10m ennen kaatoa. Harrrmillista. Vaan pompottelu oli kokonaisuudessaan sen oloista, ettei siitä olisi kyllä tulosta kuulunut tullakaan. Tempe selvästi tietää, mitä metsässä ollaan tekemässä. Jälki ei vaan ole niin kiinnostava, että se viitsisi tehdä sen parissa töitä, jos mitä tahansa muuta kiinnostavampaa on näköpiirissä.

Muutamakin tuttu on ihmetellyt, kun me ei Tepon kanssa olla vielä isketty hanskoja tiskiin tässä hommassa. Me käydään kalliissa, aikaavievissä kokeissa, eikä saada tulosta. Minulle tässä on kuitenkin tärkein juttu se, että Teppo nauttii tuosta duunista aivan hirmuisasti. Toisekseen me ollaan aivan vihreitä tässä jutussa molemmat, eli kummankin pitää kovasti harjoitella näitä systeemeitä. KOlmanneksi näissä mejä-hommissa näyttää tutustuvan tosi symppiksiin, avuliaisiin ja kivoihin ihmisiin. Ja kyllähän minulla koko ajan siintää ajatuksissa se, että Tepon saisi muotovalioksi tuolla käyttötuloksella. Varma juttu on kuitenkin se, ettei meidän mejäily lopu tähän, eikä myöskään siihen valioitumiseen. Tosin eilen asetettiin aikaraja. Jos Tempellä ei ole käyttötulosta 8-vuotiaana, niin sitten voidaan miettiä uudelleen... Homma jatkuu, ja jokainen koe aloitetaan tyhjältä pöydältä!

04.10.2007

Jarppis pääsi pitkästä aikaa Kalle-salukin kanssa juoksemaan, painimaan ja hammastelemaan. Kannusvaurion takia kun ei viitsinyt aikaisemmin päästää niitä kirmailemaan. Nytkin varpaan väli oli halki, mutta ei niin paljon, että se olisi menoa haitannut! Poitsut väsyttivät toisiaan vähän toista tuntia, mutta malttoivat välillä vähän kuljeksia omia polkujaankin. Kallea kylläkin taisi suunnattomasti ärsyttää, kun Yarri oli koko ajan sen kimpussa, vaikka aidan takana olivat Bahia -saluki ja Lilli -seropi - pentuja molemmat. Jarppa se näki vain Kallen, mitä nyt vähän huomautti aidan takana olevista koirista.

Parina päivänä olen yrittänyt vähän väsyttää poikia uusien, turhien temppujen opettamisella. Tepon kanssa työn alla on ryömiminen. Tosin en itse oikein hallitse sen kanssa tuon kosketuskepin seuraamisen/ tavoittelemisen opettamista. Yarrin kanssa se on paljon helpompaa, kun sille keppi on pennusta asti tuttu. Jarno onkin saanut tänään treenata vain kepin seuraamista. Eilen sen kanssa alettiin treenata "kumartamista". Ihan itseäkin jänskättää, mitä ko liikkeestä saadaan aikaiseksi. Yarri kun vaan tarjoaa koko ajan kaatumista... On tosi helppoa, kun ainoa koiran tarjoama toiminto on kyljellään makaaminen ja samalla hännän heiluttaminen ;-)

02.10.2007

Nettipimento iski taas vaihteeksi ukkosmyrskyn jälkeen. Saattepa sitten isomman satsin kuulumisi kerralla...!

Yarri ei näköjään siedäkään Tepolta ihan mitä tahansa. Tänään Jarppis sai uuden Orka Jack (Kaamean näköinen ja niminen lelu, mutta niin i-h-a-n-a!) -nimisen lelun. Teppo, joka ei yleensä välitä leluista, meni ja omi Jackin itselleen. Yarri sitten tunki siihen lähelle haistelemaan, jolloin Teppo räsähti. Ja mitä teki meidän kakara: Se vastasi haasteeseen oikein kunnolla, jolloin Tepon pinna paloi aivan tyystin. Sen verran räsähtivät, että mun piti ihan fyysisesti puuttua peliin, pelkkä kerpele ei tepsinyt. Nyt molemmat ovat niin nöyrää poikaa ettei hyvä tosikaan.

Teppo sai MEJÄ-koepaikan Nakkilaan ensi sunnuntaille!! JEE!! Koko kesänä ei olla tehty kuin viitisen jälkeä ja kokeet, mutta josko se viehätys nyt säilyiskin, kun kaveria ei ole treenattu puhki. Tiedä häntä, viikon päästä ollaan viisaampia tässä aiheessa.

25.09.2007

Äijät kävivät eilen rokotuksilla. Puntari näytti Yarrille 35,8kg (vai kilon enemmän, en muista...) ja Tepolle järkyttävät 7,2kg. Tepon tanakkuutta lukuunottamatta poitsut olivat hyvässä kunnossa, puhtaat korvat ja hampaat saivat lekurilta erityismaininnan. Eipä noita ole tarvinnut kummaltakaan juuri putsailla. Yarri ei edes huomannut koko rokotuksia, kun mässäili lattialta Anan sinne heittämiä nappuloita. Tenookka sen sijaan meinasi laittaa sen verran kampoihin, että siitä piti ihan pitää kiinni! Tepolla kun on taustalla noita kivuliaita lääkärikäyntejä enemmän kuin mitä pienelle koiralle soisi, niin muistot pöydältä eivät ole kovinkaan miellyttäviä.

Muuten ei ollakaan tehty mitään erityistä. Yarrin kanssa aloin treenata noudon alkeita, mutta se ei olekaan yhtä helppo tapaus kuin Teppo. Tosi yllättävää ;-) Tepon noudon rakentamisessahan meni kaikkiaan ehkä tunti. Yarrilla on nostaminen ollut hallussa jo pitkään, mutta kestoa ei tuohon hommaan juurikaan näytetä saavan. Olen palkannut poitsun sopivasti juuri irrotusvaiheessa (Believe, you're late!) joten kaiffari on oppinut tosi taitavasti heittelemään lelua. Mrrh - millainen tumpelo koiran kouluttaja! Täytynee ottaa vähän painavampi esine, niin kaveri ei pääse sitä niin helposti heittelemään. Kokeilemme heti metsäreissun jälkeen tätä. Nyt pojat pääsevät ekan kerran yli viikkoon metsään riehumaan. Yarrin kannus alkaa olla siinä kunnossa, ettei sitä tarvitse enää niin paljoa varoa.

21.09.2007

Jaahas, aloittaiskos sitä iloisemmista vaiko raivostuttavammista uutisista... Nooh, menköön iloiset ensin. Yarrin jalka alkaa olla jo aika hyvällä mallilla. Ei se vielä ole päässyt metsään juoksemaan, mutta kotipihassa on saanut rallattaa vapaana. Kannuksen alle tulee jäämään jälki, mutta ei mikään kaamea kraatteri. Tikin tai kaksi kun siihen olis laittanut, niin jälkeä ei varmaan olisi edes huomannut. Mutta näin tällä kertaa. Vielä kun viikon verran odotellaan, niin sitten taitaa päästä taas kavereiden kanssa juoksemaan.

Puhtia pieneltä mieheltä onkin viimeaikoina löytynyt ihan kiitettävästä. Yhtenä päivänä pojat olivat pihan taka-aidalla haukahtelemassa naapurin lapsille. Yhtäkkiä kahahti, ja leijonaemo oli karjumassa lapsosille, että sai olla viimeinen kerta, kun viskovat koiria kivillä tms. Onneksi en ehtinyt aukaista sanaista arkkuani, koska kahahduksen aiheuttikin Yarri, joka oli hoksannut, että aidasta pääsee hyppäämällä yli... Onneksi se antoi kiinni ihan nätisti, eikä lähtenyt rallattelemaan pitkin kyliä :-) Tepakka vaan sekoitti pakkaa hitusen, kun se alkoi leikittää Yarria aidan toiselta puolelta, jolloin Yarri tietysti lähti kuin Naton ohjus... Nooh, pihan taka-aitaa korotettiin sitten samoin tein. Uuden tontin 2-metrinen aita ei tule olemaan sittenkään liioittelua!

Sitten poitsu on askaroinut hieman noiden levyjen kanssa. Toissapäivänä oli syöty (hyllystä haettu) Mamman tyhmä piilariesittely-DVD, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Eilen sitten tämä homma tuli tiensä päähän, kun tsällikkä oli hakenut sieltä samasta hyllystä noin 7 leffaa. Kaikki oli tietysti pistetty palasiksi. Rapina ja kovat muovit tuntuu olevan tälle herralle mieleen. Meillä menee paljon asioita läpi, jos ollaan itse unohdettu pureskeltavia juttuja esille (esmes ne kaket). Aivan eri asia on se, että hyllyiltä aletaan hakea kamaa... Sellainen homma ei vaan vetele.

15.09.2007

Voi tsentään. Taas pieni, vauhdikas rhonttikoira on vammaantunut. Johan siitä on viikko, kun varpaan antura ja yksi varpaan väli meni halki. Tänään oltiin tontilla kairaamassa tolppia paikalleen. Juoksun lomassa aloin katsoa, että Jarppis oli pysähtynyt nuolemaan oikeaa etujalkaansa. Ahaa - selvä merkki, että jossain on nirhauma. Olihan se nirheuma joo. Kannus oli ilmeisesti jäänyt johonkin kiinni, ja oli repeytynyt alaosastaan. Verta tuli ihan kiitettävästi, vaikkakaan ei niin kuin "härän kurkusta". Onneksi ensiapulaukku kulkee aina mukana, joten jalka saatiin sidottua heti. Pieni koiraraukka vaan vammautui välittömästi, kun side oli paikoillaan. Siihen asti se oli kirmannut kaameaa kyytiä pitkin metsää... Raasu. Kannus näytti jo ihan hyvältä, kunnes kotona otin siteen auki putsatakseni haavan. Olin niin ajatellut, että saapi ottaa ilmakylpyä kaikessa rauhassa. Ei sitten saanutkaan, kun vuoto alkoi uudestaan. Eikä muuta kuin apteekkiin lisää sidetarpeita hakemaan. Huoh. Päivystävä elli oli sitä mieltä, ettei siihen mitään tikkejä tai antibiootteja ruveta laittamaan, paineside vaan ja menoksi. Noh, jos me kuitenkin otettaisiin ihan rauhassa siihen asti kunnes päästään omalle lekurille.

Poitsut sisäistivät jo kerrasta mitä eväskori tarkoittaa. Kotiin lähtiessä Jarnokin pääsi paistamaan nuotiomakkista. Kaverukset istuivat kiltisti nuotion vieressä ja odottivat omia makkaran jämiään. Liikistä. On hyvä tietää, millä ne saa pois metsästä... Ei vainen, kiltisti nuo siellä jo nykyisellään ovat, eivät karkaile omille teilleen ja makkaranpaiston jälkeen kävelevät kiltisti autolle.

11.09.2007

Teppo Synttärisankari - viis vee - on ollut tänään oikein mallioppilas treeneissä. Se oppi kertalaakista, että luoksetulossa pysähdytään maahan. Paha vain, että se ei enää sen jälkeen osannut pysähtyä seisomaan... Kävi hitusen samalla lailla kuin viime viikolla ruudun maahanmenon kanssa. Voi pöh. Ei se kuitenkaan haittaa, maahanmeno oli niin nopea ja upea, että mitään muuta ei lasketa. Avon hyppyäkin kokeiltiin ekan kerran varmaan vuoteen, ja se sujui myös mallikkaasti.Vahingosta viisastuneena en kuitenkaan ottanut edestakaista hyppyä, vaan jätin sen esteen taakse odottamaan...

Jarno pääsi pitkästä aikaa Ruskan kanssa pelehtimään. Mammaa jänskätti tosi paljon, kun pojat eivät ole viimeaikoina tavanneet muualla kuin lenkillä, jossa liikutaan koko ajan. Nyt Ruska tuli meidän omaan pihaan, omalle reviirille, jossa "vain ollaan". Aidan takaa kummankin piti vähän jäykistellä ja pörhistellä karvoja, taisi siinä joku murahduskin kuulua. Äkkiä pojat kuitenkin laantuivat, ja sitten Ruska pääsi pihaan juoksemaan. Kyllä sitä mälväämistä sitten olikin, jos nyt jonkun verran juoksemistakin. Meidän Räyhänhenki muuttuu Ruskan kanssa pienen pieneksi lolesiankoilalapseksi. Ruskan kanssa se välttää kaikkia mahdollisia konfliktitilanteita todella hienosti, se näyttää taitavasti, kuinka pieni ja vaaraton se on. Kiitos siitä kuuluu tietysti Ruskalle, joka on opettanut Yarrille tuollaisen käytösmallin 9-viikkoisesta lähtien. Vuoron perään jompi kumpi poitsuista oli kasan alimmaisena ketarat levällään, ja sitten taas vaihdettiin selällään kellittelijää. Kuvia seuraa roppakaupalla heti kun jossain välissä ehdin siirtää niitä kamerasta.

09.09.2007

Tänään pojat oivalsivat metsässä olemisen syvimmän merkityksen: Siellä paistetaan nuotiomakkaraa! Tuo huuhkajan näköinen koirakin pysyi hienosti ihmisen jaloissa, kun se tajusi mitä ollaan tekemässä. Jarno taas viiletti hakemassa vanhoja peuran luita, joita se kyllä löytää pienimmästäkin kiven kolosta. Tosin tänään se löysi kallon, jonka alkuperästä ei ole mitään tietoa. Meitin eläintuntemus jää heikoksi, ihmisen kallo se ei kuitenkaan ollut ;-)

Kerran Yarrin lähti viipottamaan hirvenjälkiä vähän kauemmas, mutta pysyi näkösällä kuitenkin koko ajan. Mulle on vaan niin kärsimystä, kun se ei tule tuolla metsässä ensimmäisestä vinkkauksesta. Mrrh. No, ehkä aita saadaan pystyyn ennen lumentuloa, joten sitten ei liene huolta hirvistä ja peuroista. Ja kun hirvieläinten reitti katkeaa, niin ehkä hirvikärpäsetkin, nuo maailman inhoimmat öttiäiset, pysyvät vähän kauempana.

08.09.2007

Pienen pojan pienet askareet ovat saaneet taas kerran vähän jatkoa. Edellisen päivityksen jälkeen viimeiseen määränpäähänsä ovat päässeet kaksi kynttilän alustaa, takkasytkäri - ja Tepon sitruunapanta. Kuten arvata saattaa, panta oli kaiken kukkuraksi lainassa. Sitä ei oltu laitettu aivan päreiksi, koska pikkukaveri on keksinyt uuden tavan. Yksi oikein sijoitettu hampaanreikä saa aikaan saman vaikutuksen... Nooh, ei tuo onneksi ole niin vakavaa, kaupasta saa uusia pantoja.

Räyhänhenki oli tiistaina mukana Tepon reeneissä. Käveltiin himppasen kentän ulkopuolella katsomassa kun siellä touhusi kymmenkunta koirakkoa. Jarppa otti hienosti kontaktia ja teki töitä. Aku -rotkulaa se vähän meinasi tuijotella ja alkoi käydä kierroksilla, mutta pystyi toimimaan silti ihan ok. Sitten käveleskeltiin ohi autoista, joissa makasi koissuja avonaisissa peräloostereissa. Ei mitään. Loppujen viimeksi otin Jarpan käveleskelemään Källi -snagun lähelle, ja poitsu vaan teki töitä. Ei se ehtinyt Källiä katsellä ollenkaan! Nyt pitäisi päästä vielä siihen, ettei meidän tarvitsisi koko ajan keskittyä työntekoon, vaan että voitaisiin vain olla.

Tepon reeni meni hienosti. Otettiin pääosin ruutua. Huomasin taas, että olen jäänyt junnaamaan paikalleni liian pitkäksi aikaa. Otin lähetyksen jonkun metrin kauampaa kuin yleensä. Tenookkeli lähti vauhdilla, ja pysähtyi juuri ruudun eteen! Hienosti se kuitenkin lähti hakemaan uudestaan ruutua, kun en reagoinut mitenkään. Sitten tein taas kaikkien mokien mokan. Käskin sen kerran ruutuun maate, yleensä siis palkkaan pelkästä oikeasta paikasta. Nooo, seuraavalla kerralla Teno osasi ihan itse mennä maahan ilman käskyä - ja tietty väärään paikkaan. Sen kanssa ei vaan voi ottaa kokonaisia liikkeitä, se yhdistelee asiat niin nopsasti omassa päässään. Vielä kun osaisin itse kouluttaa sitä, niin hommasta voisi vaikka joskus tulla jotain...

Kaverit kävivät eilen ottamassa pari olusta meillä. Mentiin tietysti istumaan baariin ja pojat pelasivat pari erää biljardia. Jarno-Petteri oli täysin häkeltynyt. Vasta nyt huomattiin, ettei se ole koskaan ollut alakerrassa kun peli on käynnissä. Se kulki reippaana aina vuorossa olevan viereen, asetteli päänsä pöydän reunalle, saattoi vähän töytäistä keppiä tai ihmistä, seurasi tarkkana pallojen kulkua ja yritti käydä hakemassa niitä pussista. Hassu lapsi. Teppo sen sijaan nautti, kun sai vain makoilla Mamman sylissä.

Poitsut olivat tänään tontilla juoksentelemassa, kun mallattiin rajoja linjalankojen kanssa. Tosin Jarpan juoksu jäi lyhyeksi, koska sillä oli varvas vaihteeksi halki. Kotiin tultua kyllä huomattiin, että se oli jo lähteissä vuotanut, koska olohuoneessa oli verijälkiä. Teppo sitten olikin elementissään. Voi kuinka pieni myyriäinen nautti, kun se pääsi Iskän ja Mamman kanssa kolmistaan liikenteeseen. Kovin se kyllä riemastui siitäkin, kun Jarno pääsi hiukan pyörähtämään sen kanssa. Hienosti nuo kaverit tulevat metsässä juttuun.

03.09.2007

Meidän oma Mustan Pörssin Kauppias kertoi, että heillä on yksi tietty Samsungin laturimalli, joka on viimeisen vuoden aikana osoittautunut oikein myyntivaltiksi. Onneksi meille riitti vielä yksi sellainen. Nyt Parpatti oli tehnyt siihen vain yhden vaivaisen pienen hampaanreijän, mutta silti se ei toiminut. Mun laturi sen sijaan toimi, vaikka sitä oli modifioitu ensimmäisen kerran ikinä... Vähän johtoa kuorittu ja silleen... Muutenkin viimepäivinä on taas askaroitu juttuja, jotka ovat olleet esillä koko Yarrin meilläoloajan. Kummallista.

Ylimääräisestä puhdistakaan ei pitäisi olla kyse, sillä viimepäivinä ollaan oltu paljon tontilla ja muutenkin metsässä tavallista enemmän. Kallen kanssa käytiin tänään juoksentelemassa - ja kyllä poitsuilla oli taas niin mukavaa. Nykyisellään kaikki aika ei mene astumiseen puolin ja toisin, vaan koissut malttavat vähän haistellakin ja moikkailla ihmisiä. Kallen "äidistä" on tullut Yarrille aivan luottohenkilö, jota pitää moikata vähintään viiden minsan välein - mielellään syliin hyppäämällä.

Toissapäivänä meidän pojat meinasivat saada ensimmäisen riitansa aikaiseksi. Molemmilla oli aktivointipallot. Yarri tietysti nokkelana poikana sai omansa ensin tyhjäksi, ja silmäni välttäessä kävi nappaamassa Tepon pallon. Herra Tosikko tietysti siitä huomautti, mutta pikkupoika vastasikin takaisin, kun oli kerran aarteen jo itselleen saanut. Siitähän Teno tulistui, ja meinasi käydä oikein kunnolla kurmouttamaan kakaraa. Onneksi Mamman Perkele on edelleen sellainen voimasana jota ei kyseenalaisteta. Pitääpä taas muistaa, ettei hölmöläisiä voi jättää herkkujen kanssa valvomatta. Peilistä sai tällä kertaa kyllä etsiä syyllistä. Onneksi tilanne nollaantui välittömästi, eivätkä poijjaat jääneet mitenkään kyräilemään.

28.08.2007

Voi kauhistus - juuri kun olin päässyt kehumasta, ettei meillä juuri enää askaroida... Yarri oli hieman maistellut tänään akkaria, lampaantaljaa ja lainadigiboksin laatikkoa ja käyttöohjeita. Prkl. Onneksi tänään sekä kaukosäätimet että itse boksi saivat olla rauhassa ;-)

Iltasella sitten seurasi taas oikein liikutuksen hetki. En häpeä ollenkaan myöntää, että katselin poitsuja kirjaimellisesti tippa linssissä. (Dementoitunut?) Teppo haki Yarrin sisällä leikkiin. Kaverit meuhkasivat niin, että Teppo oli sohvalla ja Yarri sohvan vieressä. Sitten ne vaihtoivat lattialle, jossa Yarri iski etu- ja välillä takapäätäkin maahan, ja Teppo loikki sitä vasten, heitti takapuolta teppomaiseen tyyliinsä, hammasteli ystävällisesti ja oli ihan innoissaan. Yarri-rukka taas ei ollut uskoa silmiään, eikä oikein osannut heti suhtautua Tepon leikkiyrityksiin. Ilmeisesti Teppo on saanut Yarrin opetettua omille tavoilleen ja uskomaan omia varoituksiaan, jolloin sen kanssa on turvallisempaa leikkiä. Tyyli on selvästi molemmilla vielä vähän hakusessa. Olisittepa nähneet, kun ensin Teppo yritti heittää takapuoltaan Yarrin naamalle, ja heti perään Yarri teki samanlaisen pyörähdyksen. Ihania otuksia. Ne leikkivät nyt oikeastaan ensimmäisen kerran Jarpan pikkupentuaikojen jälkeen, jos noita muutamia takaa-ajoja ei lasketa.

26.08.2007

Pitkän päivän pitkät kuulumiset lienee syytä aloittaa jo eiliseltä illalta. Tulin Ruovedeltä jälkiä tekemästä vasta myöhään. Pojilla oli ollut tylsä päivä, ja arvatkaapa, mitä ne herkesivät tekemään kotiuduttuani?! Ihmeiden aika ei ole ohi - Teppo haki Yarrin leikkimään *ällistys -pällistys*. Siinä kersat sitten painalsivat pitkin pihaa toisiaan jahdaten, tai lähinnä Teppo jahtasi Jarppaa. Voi liikutuksen liikutus.

Tänä aamuna anivarhain vein sitten Tepon Tampereelle, josta Päivi ja Jaana nappasivat sen mukaansa mejä-kokeisiin. Häntä heiluen jätkä jäi sinne, Jaanan rhodetytöstä taisi tulla Tepon uusi ihastus. Siltä se miehistely ja hännänvispaus ainakin näytti. Teppo oli tehnyt tosi hyvää työtä jäljen puoleenväliin asti. Itse asiassa huonokuntoinen koira oli tainnut vetää itsensä aivan piippuun, koska se oli laukannut metsässä ja mennyt samaa vauhtia kuin rhodesiankoira. Sen jalat on kuitenkin aika paljon lyhemmät... Sitten se oli jäänyt piehtaroimaan ja piehtaroimaan ja piehtaroimaan. Loppu jäljestä oli mennyt ilmeisesti kohtuullisen hyvin, mutta aika oli paukkunut yli. Tosi hienoa oli myös se, että Teppo oli oikeasti ominut kaadon, joka oli siis sorkka. Sorkkaanhan se ei ole aiemmin reagoinut, koska pupu on ainoa oikea kaato. Kaiken kukkuraksi tämä myyriäinen, joka ei piittaa hittojakaan vieraista miehistä, oli istua napottanut koko päivän vieraan miehen sylissä... Hassua. Kyllä Mammalla on hieno ja reipas koira! Ylivuotavan suuret kiitokset Päiville, ilman sinua koko homma ei olisi mitenkään onnistunut!

Yarri sitten vuorostaan kävi katkaisemassa meidän hyvin alkaneen H-putken. Kukaan ei varmaan ikinä ole ollut EH:sta näin onnellinen kuin minä. Kaiken kukkuraksi kehässä ei mennyt palkkaa juuri ollenkaan (siis aiempaan verraten) ja kakara malttoi välillä jopa juostakin. Kehässä oli sikäli aivan vieras tilanne, että aina aikaisemmin Yarri on ollut porukan ensimmäinen juoksija, ja nyt Arviksen juokseminen edessä oleminen meinasikin olla kova paikka... Olin kuitenkin oikein tyytyväinen, kun se ei reagoinut isommalti, kun melkein -junnujen -kilpailuluokkaan -päässeenä tungin sen reiluun metriseen rakoon urosten väliin. Hyvä. Muutenkin otettiin oman kehän jälkeen kehän vierellä vähän paikallaistumis- ja -makaamisharjoituksia, eikä niissä ollut pulmia.

25.08.2007

Nyt olen selvittänyt, kuinka pienen rhodesianrhontin saa väsytettyä fyysisesti. Sitä juoksutetaan reilut kaksi tuntia salukin kanssa ja a vot - se nukkuu jo kotimatkalla. Yarri ja Kalle pääsivät taas eilen riekkumaan. Poikain mälväämienn oli taas jotenkin muuttunut. Ihmisiä maltettiin käydä moikkaamassa, maahan ja istumaan saattoi käydä, ympäristön saattoi noteetata. Yarrin sekstailukin oli erilaista, ei ollenkaan pakkomielteistä tällä kertaa. Se jopa uskoi sanallista komentoa, kun sen piti lopettaa. Tosin siihen varmaan auttoi se, että kertaalleen Kallen piti räjähtää, kun jalka jäi kipeästi puristuksiin. Yllätyksekseni siitä ei kuitenkaan sukeutunut tappelua. Yarri meinasi vastata, mutta tulisielu päätti jostain syystä kumminkin väistää - ja tilanne oli siinä. Kalle se sitten kävi tarjoilemassa Yarrille pehmoleluaan (Mamman reaktio: Lelu, se pitää ottaa heti pois, siitä tulee riita!) jota Jarppis ei kuitenkaan toisen suusta ottanut. Oli hauska nähdä, että Yarri käyttää sille opetettua luopumista myös toisen koiran kanssa. Se peruutti kolme metriä ja istahti, aivan kuten on opetettu. Kun Kalle pudotti aarteensa, ja tuli Yarrin luo, pieni rhontti singahti hakemaan lelun. Koskaan aikaisemmin pojat eivät ole edes huomanneet pihalla olevia tavaroita, joista mahdollisesti voisi tulla kiistakapuloita.

Jaahas, nyt olisi aika lähteä metsään rämpimään. Tarkoitus on lähteä Ruoveden metsiin jälkeä tekemään. Huomenna on siitä jänskä päivä, että Teppo on tuolla Pilkotussa mejä-kokeessa, ja Yarri Tervakoskella näyttelemässä. Voip olla, että näytelmät jäävät kyllä toisarvoisiksi ja Mamma singahtaa heti mahdollisuuden tullen Päivin ja Tepon luo.

23.08.2007

Kyllä on viime aikoina ollut varsinaista hiljaiseloa. Päivityksetkin laahaavat jossain kaukana, kun ei ole ollut mitään erityistä kerrottavaa. Tänään molemmat pojat pääsivät hieman ekstrajuttuihin. Terttu-Einari aka Teppo pääsi varamamman kanssa kävelylle. Se olisi vissiin voinut hyvin vaikka muuttaa varamammalle asumaan, ei tarvinnut lähteissä paljon perään vilkuilla. Oli kiva nähdä, ettei se ole liiaksi kiinni minussa, vaikkei ole melkein viiden elinvuotensa aikana tehnyt mitään ilman minua.

Jarppiksen taas piti päästä muiden kanssa häiriötreeneihin. Meillä olikin tosi paljon häiriöitä, kun reeneissä oltiin minä... ja Jarppa. Otettiinkin sitten pienen köpsöttelyn ja paikallamakuun jälkeen rauhoittumista, koska se on Yarrille vaikea asia. Osaahan se tietysti kotona rauhoittua, mutta vieraissa paikoissa pitäisi häsätä koko ajan. Pienen pissalenkin aikana olikin mielenkiintoista huomata, että tuo pieni poika todellakin käyttää nenäänsä. Yhtäkkiä se alkoi vastoin tapojansa kiskoa oikein kunnolla hihnassa, meni nenä maassa eikä kuunnellut ollenkaan. Mammalla sitten kesti hetken, ennenkuin tajusin, mitä se tekee. Sehän tietystikin jäljesti Tepon jälkiä!! Eikä ole paha asia ollenkaan, että se näyttää tekevän töitä maavainuisesti - helpottaa asioita jatkossa!

Viime aikoina Jarnapan askartelut ovat jääneet todella vähiin. Kuulumisissahan niistä aina kerrotaan, koska muuten mokomat unohtuvat. Pian aika kultaa muistot, eikä muista savun nousemista korvista lapsen ahkeroinnin jäljiltä. Viime raporttien jälkeen lampaantalja on pari kertaa raahattu sohvalta alas, parisängyn tuplapeitto kuskattu kerran makkarista olkkariin ja kaukosäätimet kertaalleen. Kakeja ei oltu edes pureskeltu! Mokomat kiusankappaleet ovat unohtuneet saataville viime viikkojen aikana varmaan kolmeen kertaan, ja muina kertoina niitä ei oltu edes siirretty. Jalkarasvapurtilo oli eilen haettu yöpöydältä ja siitä oli korkki syöty, ja kylkeen oli tehty myös pienoinen reikä. Eli ahkeroinnit alkavat olla jo todella mitättömissä mittasuhteissa!

15.08.2007

Pienillä pojilla, Yarrilla ja Kallella, oli tänään painitreffit. Tosin treffeistä tuli lähinnä jotkut seksihullujen kokoontumisajot... Kenen lie ollut se koira, joka ei osannut käyttäytyä... Poitsuilla menee edelleen hienosti, ei tarvitse pelätä, että tunteet leimahtaisivat. Pari tuntia kakarat jaksoivat meuhkata pihassa, kun Yarri laitettiin välillä jäähylle, että Kalle saa kerätä voimia. Kotiin lähtiessä sikaosastolta kuului taas haikea ulvonta, kun Yarri kaipasi kaveria. On se vaan niin liikkis.

14.08.2007

Pojat pääsivät toisen kerran tontille pörräämään. Voi jessus kuinka niillä oli mukavaa! Omassa pihassa Teppo ei suostu tai uskalla leikkiä Jarpan kanssa ollenkaan, mutta voi tsiisus sitä menoa metsässä! Kaverit rallattivat pitkin tietä (luvatonta!) ja metsää kuin heikkopäiset. Välillä piti pysähtyä haistelemaan myyrien ja näädän jälkiä. Kaverit eivät sentään alkaneet metsästää kyyhkyhoukuttimiksi (tai sen luulisin olevan niiden tarkoitus) asennettuja muovilintuja. Tulipahan huomattua, että siellä pitää olla aina vesipullo matkassa. Nyt lähdettiin juoksuttamaan poikia ihan ex tempore, joten sällit meinasivat nääntyä janoon. Pienet parat. Vaan kyllä se näytti olevan sen väärtti!

11.08.2007

Nonniin. Taas on yksi Yarrin näyttelypäivä takana ja Mamma on taas lapsellisen onnellinen H:sta! Tai ei siis H:sta, vaan siitä, että pieni poika käyttäytyi aivan erilailla kuin koskaan aikaisemmin. Muutaman kerran se yritti hieman isotella muille miekkosille ennen kehää, mutta ei oikeastaan edes mitään mainitsemisen arvoista. Ainoa pulma tuli yksilöarvostelussa, kun jouduin esittämään Yarrin "väärin" päin. Se kun oli iskenyt silmänsä saman luokan muihin koiriin, ja niitä piti päästä pitämään silmällä... Olipa muuten emännälle hankalaa! Kehässä poju malttoi muuten olla suht iisisti - käymmekin tästä eteenpäin vain sellaisina päivinä näytelmissä, kun helleraja ylittyy. Silloin arjalainen askellus on selkeästi vähäisempää :-) Itse maltoin olla syöttämättä koiraa koko aikaa, ehkä kymmenkunta hemppaa meni kehän aikana. Ehkä mäkin joskus opin ;-)

Kotiinlähdön aikaan Yarri tajusi, että maailmassa on myöskin tyttökoiria! Sehän ei ole nähnyt kuin Nelli-dallun, kaikki muut lähipiirin koirat ovat uroksia. Epäilenpä, että tällä oivalluksella tulee olemaan jatkossa merkitystä sen remmissä mekkaloinnille. Yarri siis tapasi piiiiitkästä aikaa siskonsa Yaffan, ja veli kyllä tuntui arvostavan siskon tytön tuoksua - ja Yaffa taas veljen Mamman maksapihvejä :-) Hassut kakarat.

Kotiin päästyämme sattuikin mielenkiintoinen juttu. Teppo tuli ulos kauhealla höökällä, ihan kuten se aina tulee Mammaa vastaan. Sen sijaan, että se olisi tullut tervehtimään minut, se juoksikin suoraan Yarrin luo, hyppäsi sitä vasten ja alkoi tohottaa Jarpan kanssa!! Sitten vasta oli Mamman vuoro. Pikkuisenko olin iloinen!

Lis. Illalla käytiin vielä poikain kanssa järvessä viilentymässä. Teppoa nyt ei tarvitse uimaan houkutella, se painaltaa aivan maanisesti mimssä tahansa lutakossa. Nytkin se piti varta vasten laitetusta liinasta kiskoa ylös järvestä. Hitusen pakkomielteistä, ettenkö sanoisi. Jarppis ui toisen kerran elämänsä aikana. Sitä ei juuri saa järveen houkuteltua. Nytkin se ohjattiin sinne hyvinkin määrätietoisesti ensimmäisellä kerralla, sitten se meni jo omatoimisestikin. Uimaan lähteminen ja käännökset näyttävät vielä hyvinkin epävarmalta räpiköimiseltä, mutta kyllä kääntöjen välillä osaa uida aivan oikeaoppisesti. Hassu koira - se oli taas niin liikuttavan tohkeissaan, kun se ylitti itsensä ja meni lutaamaan.

10.08.2007

Perno-Jatteri (elikkäs Yarri) sitten päätti, että uudelle kättä -päälle -lyödylle -tontille ei rakenneta ainakaan Jämerän kivitaloa! Nih. Se ei taho semmottisessa asua. Olkkarin pöydälle oli unohtunut muutamakin esite, ja tuo oli ainoa, jonka Jarppa oli pistänyt palasiksi ;-) Ei sellaista nuorukaiselle, kiitos!

Ten-Pesterillä oli eilen mielenkiintoinen treenipäivä. Paikallamakuun piipitykseen päätin sitten raakasti kokeilla tietynasteista rankaisua. Joka kerta, kun piipitys tai voimistunut hengitys alkoi, otin askelia kauemmas. Kun koira hiljeni, menin lähemmäs. Tuloksista ei vielä mitään käsitystä, näytti tuossa yhdessä treenitilanteessa toimivan.

Vaan sitten olikin se mielenkiintoinen osuus. Tepon olisi tarkoitus lähteä sijaisäidin kanssa mejä -kokeeseen tuossa syssymmällä. Ajateltiinpa sitten, josko varamamma vaikka testaisi koiran ensin. Lämmintä oli, joten lihavan pojan kulku oli hitusen verran hidasta. Jos olisi ollut kisajäljen mittainen jälki, niin aikarajat olisivat paukkuneet moneen kertaan... Lähtö oli hieman hankala, Teppo meinasi jäädä pörräämään alkumakaukselle. Kun homma lähti liikkeelle, se oli alkuun jotenkin herkkis. Esmes sieneen törmääminen sai poitsun varpailleen :-) Puolivälissä jälkeä oli liikuskellut selvästi jotain riistaa, ja kun Teppo tuttuun tapaansa seuraa mieluummin elikoiden kuin sienen jälkeä, meinasi siitä tulla pieni pulma... "Pienellä" avustuksella päästiin taas jatkamaan matkaa. Loppu sujuikin hitaasti mutta varmasti. Pariskunta teki tosi hienoa työtä siihen nähden, että olivat ensimmäistä kertaa yhdessä liikenteessä. Teppo käyttäytyi aivan samoin kuin minun kanssani 2-3 vuotta sitten, eli haki paljon varmistuksia ja hyväksyntää tekemiselleen. Upeaa oli se, että se haki varmistuksia ohjaajalta eikä minulta, vaikka kuljinkin jäljellä mukana! Hyvin huomasi, että homman edetessä Tepon luottamus itseensä kasvoi koko ajan, kun se sai tehdä rauhassa ja itsenäisesti duunia.

Jäljen päätteeksi oli mukava päästä lutaamaan rutaiseen, sammaleiseen suo-ojaan. Haisu oli aika mielenkiintoinen. Kaveri tietysti laski sen varaan, että sottapyttyilyn jälkeen pääsee järveen uimaan - ihan niinkuin pääsikin!

07.08.2007

Mitäs me ollaankaan viimeisen viikon aikana touhuttu. Viime viikon treeneissä tehtiin koiran vaihtoa. Teppo meni ensimmäisen kerran elämänsä aikana jonkun muun kuin minun kanssa. Kyllä tuli Mammalle melkein tippa linssiin, seuraaminen oli oikein kivan näköistä paikoitellen. Ja sainpa vinkin tuohon Tepon "mukana kulkemiseen". Matka pysähtyy oitis, kun katsekontakti katkeaa. Niin yksinkertaista.

Yarri, jota leikkisästi Mamman Uskonpuutteeksi kutsuttiin, meni myöskin yllättävän hienosti. Sen ei siis ollut tarkoitus osallistua koko reeneihin, koska sen kanssa ei ole mitään otettukaan... Se piti tosi hienosti kontaktia ja kulki koko ajan häntä heiluen. Muut koirat eivät kentällä(kään) aiheuta mitään haukkumista, ainoastaan lenkillä pitää meuhkata.

Lauantaina käytiin tsekkaamassa Nokialla maastojuoksukisoja. Mitään ei lajista ymmärretä, mutta on se vaan hienon näköistä. Voisin kuvitella, että tuo meidän hömpsäntuutteli nauttisi hommasta yli kaiken. Tosin sillä on yleensä taipumusta liikkua enemmän ylös- kuin eteenpäin, mutta ei kai sen niin väliä? Nyt kun joku kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuuttaisi, ettei Yarrin kanssa käy kuin Tepolle, niin lähtisimme oitis reeneihin. Teppohan hävitti viimeisenkin luoksetulonsa ja alkoi myös jahdata perheen toista kismääryä sen jälkeen, kun oli ekan kerran vieheen perässä. Tosin en tajunnut itse puuttua siihen heti, joten otan hyvin ison osan syystä omille harteilleni. Tälläkin hetkellä on niin liikkistä katsella Justiinan ja Jarpan yhteistoimintaa. Justiina on kerällä sylissä, kehrää ja tassuttaa. Jarppa yrittää mahtua samaan syliin, jotta pääsisi oikein lähelle Justiinaa. Kissa vaihtaa olkapäälle keikkumaan, kun Jarpan tönäisyt käyvät liian kovakouraisiksi. Sinne Jarppa sitten venyttelee, jotta kisu pääsee puskemaan sen kuonoa. Hassut lapset.

Eilen Jarno pääsi taas pitkästä aikaa Ruskan kanssa metsään. Teposta kun ei juuri juoksukaveriksi ole ;-) Kerran Jarnoa piti kieltää vähän lujemmin, ettei homma räjähdä käsiin. Hienosti poitsut kuitenkin tulivat juttuun, vaikka nimesinkin Jarpan tsikapossuksi. Sen verran törkeästi se kiilasi suoraan metsästä päin toista, haukata klahmaisi kuonosta ohijuostessaan ja kävi kerjäämässä henuja. Olin tosi mielissäni, kun huomasin, että jostain tuolta testosteronimyrskyn keskeltä löytyy se meidän hetken kadoksissa ollut rontti. Lenkin lopuksi pojat nimittäin kemmersivät ja pyörivät heinikossa, painivat kasan alimmaista vaihdellen, kiehnäsivät ja mälväsivät toisiaan kurkusta - ja ennen kaikkea molemmat olivat aivan rentoina koko ajan.

02.08.2007

Niin se vaan kesä ja loma lähenevät loppuaan. Onneksi eilen päästiin tekemään ex-tempore -lomareissu ihan Poriin asti! Poitsujen ruuat oli loppu, joten Marika sai hoopotettua meidät Yarrin kanssa hakemaan Reikolta evästä ja samalla pyörähtämään määädshowssa. Olikin sitten hieman isomman sorttinen mätsäri kuin mihin täällä maalla on totuttu. Jo pelkkä ilmottautuminen vei aikaa suunnilleen tunnin verran... Jarno kävi hakemassa pelkän sinisen rensselin, mutta "melkein veikka" Limppari kävi pokkaamassa BIS2 pystin.

Sain taas itse hieman itseluottamusta, kun Yarri ei käyttäytynyt ihan mahdottomasti. Tosin lapsen pinna meinasi loppua ihan vallan, kun sinisiä arvosteltiin yhdessä kehässä kymmenkunta minuuttia, ja koko ajan olisi muka pitänyt seistä paikallaan. Kymmenen sekuntia olisi ollut sellainen realistisempi odotusarvo ;-) Pari hyppy-pomppu-loikkaa se teki, yritti nuolla tuomarin naaman ja askelsi taas kovin arjalaisesti. Olen kylläkin tullut siihen tulokseen, että arjalainen askellus on aika pieni paha. Myös eräs kilpakumppani aiheutti kehän ulkopuolella haukkumista, piipitystä ja mölinää. Yarri oli aivan vakuuttunut, että paikalla ollut tumma salukiuros on Kalle, ja "Kallen" luohan olisi pitänyt päästä - mieluummin vauhdilla ja heti. Toisaalta poitsu yllätti taas varsin, koska malttoi siellä sadan koiran joukossa tehdä joitain temppuja, joita ollaan harjoiteltu vain omassa keittiössä. Josko tämä tästä, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Kiitos, Marika, mukavasta päivästä! Teppo tosin ei ollut aivan samaa mieltä päivän mukavuudesta. Se oli rassukka istunut koko päivän tuulikaapissa odottamassa loppulaumaa kotiin. Mamman pieni lihapulla.

30.07.2007

Jarnolla pn paha yö takana. Pieni koira oli aivan kaltoin kohdeltu, kun emäntä mokomakin meni laittamaan sohvaan suoja-aineen illalla. Herra Herkkänenä ei sitten voinut käydä illalla nukkumaan haisevalle sohvalle, vaan vaelteli sängyn ympärillä ruinaamassa sänkyynpääsyä... Tiettävästikään meillä ei ole sänkyyn mitään asiaa. Äkkiä jäpsy sitten kuitenkin rauhottui matolle nukkumaan, tosin uni loppui aamulla vähän totuttua aikaisemmin. Kahden viikon loman jälkeen Yarri on nimittäin tajunnut, että Mamma ei todellakaan aio nousta joka aamu klo 07:15. Yhtenäkin päivänä kuitattiin univelkoja yhteentoista asti!!

Poikien "kyräily" (en keksi sille muutakaan sanaa) on toistaiseksi menneen talven lumia. Yhtenä päivänä Teppo jopa nuolaisi Jarpan kirsua muutaman kerran. Muutenkin elämä tuntuu asettuneen takaisin normaaleihin uomiinsa. Kyllähän meillä edelleenkin vastaantulijoille sanotaan, haukutaan kotiin tulevat vieraat ja sovitellaan toista kissaa suuhun. Tosin Jarno tulee kutsulla pois kissaa kiusaamasta, sitä Teppo ei ole tehnyt koskaan - ainkaan sen jälkeen kun pääsi kerran vieheen perään...

26.07.2007

Mitään erityisiä kuulumisia ei ole, mutta pitänee päivittää, jotta väki tietää meidän olevan hengissä. Ollaan lomailtu oikein urakalla - eli tehty remontit loppuun. Minä ja pojat ollaan kyllä lähinnä oltu tiellä, kun isäntä on rakentanut...

Tepolla ja Yarrilla on selkeästi ollut nyt toista viikkoa jotakin meneillään. Teppo haastaa Yarria muka leikkimään, mutta takana on selvästi jotain muuta. Eivät ne siis yhtäkkiä ole herenneet parhaiksi kavereiksi! Teppo on alkanut merkkailla huomattavasti enemmän, ja ainakin kaikkien Jarpanaatin merkkausten päälle. Onneksi eivät ole kuitenkaan alkaneet kyräilemään toisiaan tai muuta, vaikka selvästikin jokin Jarpan aikuistumisvaihe on nyt ajankohtainen.

Parisen viikkoa Yarri on muutenkin ollut "erilainen". Se on pitkästä aikaa pistänyt palasiksi kaksi lippalakin lippaa ja yhden laturin... Toisaalta se on ollut oikea mammanpoika, mutta toisaalta taas on alkanut äijäilemään vastaantulijoille. Ja sepä onkin minulle pitkästä aikaa vierasta, kun Tepon kanssahan voi mennä käytännössä kenenkä tahansa "iholle". Nytpä sitten yritetäänkin lenkkeillä aina sellaisiin aikoihin, että vastaantulijoita olisi mahdollisimman paljon, vaan eihän niitä täällä maalla näe! Muuten sälli on näyttänyt, että sen päähän on sittenkin uponnut jotain viimeisen vuoden aikana. Se ei edes yritä napata sohvapöydältä evästä, antaa pudonneiden voileipien olla, odottaa kauniisti ulosmenoa ja ruokaa. Niin, ja osaahan se kaatua käskystä... Eikös se kuulu jokaisen koiran välttämättömiin taitoihin?

Tepon kanssa tehtiin kaukkareissa työvoitto toissapäivänä - Kiitos Jarkko! Nyt jo kahden (kolmen?) vuoden jälkeen etenemispulma on lähempänä ratkaisua kuin koskaan. Mukaan otettiin yksinkertaisesti kosketusalusta, jolla etujalkojen on pysyttävä liikkeenvaihdon aikana. Olen kokeillut hommaa pari kertaa (Ai mikä koulutuksen suunnittelu, mitä se on?) ja näyttää vahvasti, että tästä voisi tulla jotakin...

16.07.2007

Jarno-Petterillä on ollut touhukas päivä. Aamulla lähdettiin heti ysin jälkeen liikenteeseen. Käytiin ajelulla ja kirjastossa, tosin kirjastossa Jarno ei ollut mukana. Sitten käytiin pikapikaa työpaikallani ja jatkettiin kaupungille kävelylle. Hienosti Yarri malttoi kulkea siihen nähden, ettei sen kanssa ole paljoa kuljettu ihmisten ilmoilla. Tosin ainoana miinuksena oli se, että ihmisiä olisi pitänyt päästä morjestamaan, ja tyhmä Mamma ei päästänyt...

Kaupunkireissun jälkeen Yarri pääsi Ruskan kanssa lenkille ekan kerran yli kahteen kuukauteen. Nyt voin myöntää, että hiukan etukäteen jänskätti, kuinka pojilla synkkaa tällaisen tauon jälkeen... Kaveruksilla ei ollut minkään valtakunnan pulmia, vaikka Yarri yrittikin ensin vähän uhoilla vanhemmalleen. Molemmat pojat kutsuttiin pois, jos näytti vähänkään siltä, että homma voi leimahtaa, jos niiden antaa jatkaa mälväämistään. Toimi hienosti, mutta näillä kavereilla se toimiikin keskenään. Luoksetulo ei Yarrilla nimittäin toimi kenenkään kanssa niin hyvin kuin Ruskan kanssa. Tosin se on 9-viikkoisesta opetettu siihen. Loppulenkistä meno oli jo aivan entisenlaista, poitsut mälväsivät toisiansa kuten mitään taukoa ei olisi ollutkaan.

Iltapäivän ja illan pihassa oleilun, remontoinnin ja siivoilun jälkeen molemmat pojat, sekä Teppo että Yarri, näyttävät aivan kypsiltä Mamman lomailuun. Ne selkeästi haluavat nukkua päivällä sohvalla, eivätkä touhuta koko aikaa... Ja minä kun olen pitänyt itseäni laikajaakkona!

15.07.2007

Viime viikolla ei olla tehty mitään erityistä. Remonttimestarit ovat olleet kovasti apuna, ja se näkyy niiden turkeista. Teppo on siisti herrasmies, sillä on vain toisen korvan kärki vaalea. Yarri taas on avustanut remontinkorjauksessa niin, että siltä löytyy valkoisia merkkejä niin korvista, lavasta, kaulasta, kirsusta, viiksistä kuin hännästäkin. Reipas nuorukainen!

Näyttelykäyttäytymistä ollaan yritetty käydä paikkaamassa sekä mätsärissä että näyttelyssä. Kovasti saadaan tehdä töitä, että saadaan koira samalle mallille kuin mitä se oli kaksi viikkoa sitten... Kehässä kun kuuluu laukata ja riehua ja keekoilla ja vetää muiden perään. Voi hävetyksen hävetys. Käytös kehän ulkopuolella oli sitten vaihtelevaa. Eilisessä mätsärissä roturasisti sanoi muutaman kerran toiselle rhontille, mutta asettui ihan kohtuullisesti. Tämän päivän näyttelyssä ei edes yrittänyt sanoa kenellekään mitään, ei kiskonut kamalasti, ei mitään erityistä. Olin tosi tyytyväinen poitsuun siinä suhteessa. Jopa kaikkien kamojen raahaaminen ja kojujen tsekkaaminen sujuivat nuorukaisen kanssa. Enpä olisi etukäteen uskonut.

Eilisessä mätsärissä meinasi sydän jättää yhden lyönnin väliin. Jarppis oli neljä sekuntia pois katseen alta. Kun tsekkasin sen tekemisiä, se oli pää Emilin rattaissa - eikä se ollut koskaan nähnyt niin pientä lasta, ja on tunnetusti hitusen verran riehakas. Poitsut sitten tuhistelivat toinen toistensa neniin, Jarppa hellävaraisesti töykki Emilin jalkoja, ja Emilillä vaan oli kovin hauskaa. Hieno nähdä, että riehakas junnu osaa kuitenkin olla noin pienen lapsen kanssa suht rauhassa. Odotellaas sitä hetkeä, kun Emil lähtee liikenteeseen... Shown jälkeen jäätiin vielä piknikille. Kovasti Yarrin olisi tehnyt mieli evästä, mutta se osasi melkein käyttäytyä - istui ja seisoi kuola valuen vieressä, mutta ei yrittänyt käyttää edes vieraita hyväkseen.

Viikolla minulla oli molemmat pojat Tepon treeneissä mukana. Tepolla ohjattu nouto tuotti ensimmäistä kertaa hankaluuksia. Matka taisi olla liian pitkä, se ei jotenkin hahmottanut kapulaa. Seuraavalla kerralla täytyy himmata matkaa. Toisena aiheena oli hyppynouto. Se sujui kuin vettä vaan, se on ollut Tepolle aina nouto muiden joukossa, ei pulmaa. Yarri pääsi katsastelemaan muita koiria sekä ihmisiä. Kerran tai kaksi se räsähti pienesti. Perinteinen Kouluttaja nosti taas päätään. Kutsuin sitä, nippasin kyljestä kun kutsu ei toiminut, palkkasin luoksetulosta ja aloin sen jälkeen palkata siitä, että se siirsi katseensa toisesta koirasta minuun. Näytti toimivan pienen muistutuksen jälkeen. Ihmiset se malttoi ottaa melko rauhaisasti vastaan, ei yrittänyt hyppiä tms. Josko se tästä, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

08.07.2007

Hirvittävän rankka viikko ja viikonloppu takana. Viikolla on nukuttu muutaman tunnin yöunosia keittiörempan keskellä. Viikonloppu kului siten, että istuttiin autossa yhteensä 10 tuntia, jotta päästiin kuuntelemaan Gerard O'Shean upeaa koiranesityskurssia Raumalle. Kurssista tullee ajatuksia myöhemmin, kun itse ehdin hieman sulatella asioita ja miettiä käytännön toteutusta.

Käytöksellisesti Yarri yllätti sekä positiivisesti että sitten vähemmän positiivisesti. Matka tehtiin yhdessä hyvän kaverin Kalle-salukin ja Kallen veljen kanssa. Samassa autossa oli siis kolme vuotiasta urosta. Yarri The Energiapakkaus aiheutti etukäteen eniten mietintää, kuinka se suhtautuisi leikkikaverin kanssa samassa autossa oloon sekä vieraaseen urokseen. No, sehän ei suhtautunut mitenkään. Jätkät makoilivat hiljaa ja rauhassa koko autoilun ajan, kaikki 10 tuntia. Olin oikeasti tosi ylpeä pienestä pojasta!

Treenit eivät sitten menneetkään ihan putkeen... Jarpatti kuumui "ihan hitusen", kun harjoiteltiin energistä etenemistä. No, sitähän se juuri oli! Viikonlopun aikana Yarri taisi ottaa kehässä noin kolme raviaskelta, ja lopun aikaa se hinkui laukaten eteenpäin ja kuumui kaikkien koirien perään, mutta etenkin pienten mustien terriereiden perään. Mikähän niissäkin mahtoi olla niin ihmeellistä? Olipa kuitenkin kovin mieltä ylentävää. Sen siitä saa, kun on itse niin kovin hentomielinen :-/ Myöskään tuo rauhoittuminen ei oikein ole kuulunut meidän ohjelmistoon. Kovin vaikeaa se oli nytkin, mutta otamme asian työn alle ihan tosissaan.

Tällä hetkellä meillä asustaa yksi melko voipunut ronttilapsi ja rättiväsynyt emäntä. Nyt saunaan ja nukkumaan - tosin rontti saa jättää saunan väliin tällä kertaa!

30.06.2007

Kovin on ollut hiljaista päivitysrintamalla. Ei olla tehty koko viikolla yhtään mitään, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Yllättäen alkanut keittiöremontti on vienyt kaiken puhdin, joten pojat eivät ole päässeet edes reeneihin tällä viikolla, mistään muusta puhumattakaan. Onneksi tuo nuorimies on itse viihdyttänyt itseään. Sille oli tosi kova juttu, kun katosta irrotettiin styroksia, jonka kanssa se viiletti keittiössä. Muutoinkin sälli on ollut tosi kivasti. Varmaankaan kahteen viikkoon ei ole edes likapyykkejä kuljeteltu, eikä mitään ole tuhottu pitkiin aikoihin. Alkuviikosta jopa kaket olivat jääneet esille, eikä Yarri ollut koskenutkaan niihin! Sitä ei tosin kokeilla ihan heti uudestaan, kohtaloa on turha härkkiä.

Myyriäisestä taas on tullut esille pilkahduksia siitä vanhasta Teposta, joka meillä asui ennen Yarrin tuloa. Välillä vilkahtaa se tuttu pilke silmäkulmassa, ja kaveri alkaa painaltaa saukkojuoksua pitkin pihaa - tosin se pitää huolen, ettei Yarri ole silloin ulkona. Eilen Pappa viiletteli töppöjaloillaan yksin pitkin pihaa varmaan varttitunnin. On niin mukavaa, ettei tuo Jöröjukka-Teppo ole kokonaan syrjäyttänyt sitä entistä Ilopilleri-Teppoa!

Lis. Huono omatunto alkoi sitten heti vaivaamaan tekemättömyydestä. Käytiin sällien kanssa uimassa. En laittanut Teppoa edes liinaan, koska se ei kertakaikkiaan vaan karkaa muualle kuin järveen. Vedestä pois tuleminen onkin sitten toinen juttu. Keppikateuden - Yarri nappaa rantavedessä aina Tepon kaukaa hakeman kepin, kun ei tahdo itse uida - takia otin poitsut ensin rantaan yksi kerrallaan. Teppo tuo jonkun itse valitsemansa esineen avoimelle kämmenelle "ota" -vihjeestä. Se tiputti tapansa mukaan kepin metrin päähän rannasta. Nytpä käytin vihjettä, josta palkintona tuli ensin henu ja sitten uusi heitto. Se toimi loistavasti! Ehkäpä Tepon saa jo tänä kesänä pelkällä käskyllä pois järvestä... Tuskin sentään.

Parpanaattori sitten ei tahtonutkaan mennä yksin uimasilleen. Se kahlaili rantavedessä munaskuitaan myöten, haki keppiä läheltä, seuraili telakan ihmisiä ja painalsi pitkin rantapusikoita. Olin tosi tyytyväinen, etteivät jätkät oikeastikaan haukkuneet telakalla oleville ihmisille - tai no, Yarri haukahti kerran - eivätkä vahtineet rantaa omanaan. Ihmiset olivat kuitenkin vain muutamien metrien päässä, veden toisella puolella tosin. Yarrilla toimi muutenkin nimi paljon paremmin kuin tuolla rannassa kertaakaan aikaisemmin. Yleensä sen kuulo nimittäin häipyy siellä, tai toimii ainakin hyvin hämäläisellä viiveellä. Huippuasia oli myöskin se, että poitsut matkasivat rantaan samalla sikaosastolla, kun auton häkit oli poistettu remonttitarpeiden tieltä. Tepon alkuhuomautuksen jälkeen sieltä ei kuulunut mitään. Myös autosta ulostautuminen kävi mallikkaasti, vaikkei ollut ovia. Kumpikaan ei rynnännyt luukunraosta, vaan kaverit odottivat lupaa tulla. Kaikenkukkuraksi niistä tuli loosterista ulos vain se, jota pyysin... Hämmentävää. Ovatko ne meistä huolimatta sittenkin oppineet jotain?!

Lisäyksen lisäys. Iltamyöhällä käytiin vielä pienellä metsäkävelyllä koko porukan kanssa. Käytiin katsastamassa yhtä pientä metsäpalasta, josta voisi alkaa hieroa kauppoja omaa piilopirttiä varten. Ihmiset eivät olleet heti myytyjä - olihan se ihan ookoo, voisi vaikka ajatella - mutta poitsut olivat selkeästi sitä mieltä, että se on hyvä paikka! Pikkuisen niittyä, avaraa metsää, tiheikköä, kukkulaa, kivikkoa ja kosteikkoa sekä paljon peuran ja mäyrän hajuja. Mitä mäyräkoira voisi muuta toivoa? Rhonttikoira taas oli elementissään kivikoilla kiipiessään... Kyllä kaverit nauttivat!

24.06.2007

Nonniin, juhannus on juhlittu ja kaikki ovat selvinneet hengissä. Juhannus vietettiin "perinteisesti" Ruubenilla ja Joonaksella, tosin Ruuben oli Rovaniemellä näyttelemässä. Yarrin takia poikien kanssa vuoroteltiin varmuuden vuoksi ulkoilussa. Välillä meidän pojat makoilivat autossa ja välillä olivat ihmisten kanssa grillailemassa aitojen sisäpuolella.

Pari kertaa Yarri kävi aidalla uhoilemassa Joonakselle, ja pärähti kaksi kertaa. Joonas nyt oli niin viilipytty, ettei se viitsinyt edes vastata rhonttikakaralle! Hyvä niin, että Jarppa huomaa, että sen isottelut ovat yhtä tyhjän kanssa. Muuten JarnoPetteri käyttäytyi yllättävän siivosti. On sen päähän saatu jotain taottua. Vuorokauden tutkimisen ja juoksemisen ja häsäämisen jälkeen se malttoi jo rauhoittua ;-) Yön se malttoi nukkua, kunhan sai ensin itselleen nukkumapaikan. Tyhmät ihmiset kun olivat unohtaneet viltin, ja kakara olisi joutunut nukkumaan paljaalla lattialla, kun Tenookkeli oli valloittanut ihmisten sängyn... Ja eihän Jarpalla muutenkaan ole asiaa sänkyyn, sehän nukkuu soffalla.

Lauantaina käytiin poikien kanssa laahaamassa pienen pieni lenksa metsässä. Oli ilo nähdä, kuinka meidän pojat käyttäytyivät vieraassa metsässä aivan eri lailla kuin tutuilla metsäpoluilla. Tai sitten torstainen metsäretki oli tuonut jotain uutta ulottuvuutta niiden käytökseen. Molemmat olivat aivan intona, kun Teppo ajoi ajohaukun säestämänä Yarria takaa pitkin pöheikköjä. Sitä se ei ole tehnyt koskaan! Nyt Yarrikin malttoi olla hyppimättä Tepon vieressä, joten leikki jatkui kohtuullisen pitkään. Tuli niin hyvä mieli, kun poitsut alkavat näköjään löytää jonkinlaista yhteistä säveltä. Tilannehan on koko ajan ollut se, että Teppo sietää Yarria, kun sillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Yarrin pentuaikoina Teppo oli aivan innoissaan, mutta sitten Yarrista kasvoi liian iso ja liian raju...

Äijät ovat juhannuksen juhlinnasta niin kanttu vei, ettei paremmasta väliä. Molemmat nukkuvat sohvan nurkassa, ja käyvät välillä kääntymässä pihalla. Paluu arkeen on sitten mukavaa. Yarrin kanssa kyllä huomaa heti, että se on saanut olla pellossa hetken aikaa. Se yrittää mennä ovista ilman lupaa, kiskoo narussa ja hivottelee kädessä olevaa ruokaa! Sen siitä saa, kun on viksu penne, se käyttää heti tilaisuuden hyväkseen. Sille paluu arkeen ei välttis ole niin mukavaa kuin meille muille! Illalla liikkuva lihapulla ja sen pitkäkoipinen kaveri pääsivät uimasilleen. Teppo nyt tapansa mukaan oli varsinainen uimamaisteri. Yarrilla homma ei käy vielä aivan yhtä sulavasti - sen meno on vielä hieman onnetonta räpiköimistä. Tänään Yarri on kuitenkin todistettavasti ollut ensimmäisen kerran niin syvällä uimasillaan, ettei sen jalat varmasti yltäneet pohjaan. Näytti olevan äkkiseltään aika kovaa reeniä...!

22.06.2007

Poitsuilla on ollut touhukasta tällä viikolla. Maanantaina oli Yarrin treffit Kallen kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona Tepolla oli reenit. Maanantaina ja keskiviikkona Yarri pääsi vesipoikien kanssa narulenkille. Torstaina kaivettiin koivun kanto maasta, jolloin Jarno pääsi taas jeesaamaan kovasti.

Eilen käytiin myöskin Satun tontilla, jossa vauhtia tosiaankin piisasi. Pojat vetivät ristiin rastiin kallioita, eikä niille tullut mitään kärhämiä. Yleensähän Yarri loikkii Tepon ympärillä, jolloin Tepolla palaa pinna. Ei puhettakaan sellaisesta. Teppo olisi hävinnyt ilman liinaa, mutta onneksi kyseinen asia on tiedossa, ja se ei ulkoile täytisn vapaana. Yarri sen sijaan painalsi oikein urakalla. Pieniä lenkkejä se teki, mutta hyvin pysyi matkassa. Se oli näkösältä pois korkeintaan 10s. Että niin pitkiä lenkkejä. Muuten se kävi kivasti tarjoamassa kontaktia aina välillä. Yllättävän hienosti ne toimivat noin uudessa tilanteessa. Yleensähän meillä lenkkeillään, eikä hengailla metsässä. Hyvä niin.

Kaiken hyvän päälle pojat pääsivät uimaan. Tepon kanssahan tässä ei ole mitään pulmaa, eikä näköjään Yarrinkaan. Sillä siis ekan kerran kastui myös selkä! Ei tarvinnut ihmisenkään mennä jääkylmään veteen, vaan pien poika kävi hakemassa kepin aivan omia aikojaan. Tosin askeltaminen oli hieman hassun näköistä, kovin tomerasti poitsu asteli veden "läpi". Rantavedessä juokseminen oli myöskin hauskaa, kun vesi pärskyi...

19.06.2007

Eilen Jarnolla oli touhukas päivä. Heti työpäivän jälkeen käytiin Kärtsyssä leikkaamassa vanhempieni nurmikko, se nyt ei ollut kovinkaan touhukasta. Yarri sai kumminkin reenailla autossa odottamista toista tuntia. Sen jälkeen mentiin Kalle-salukille viilettämään. Tai... Homostelujutuiksi se nyt lähinnä meni nuorten poikain kanssa, mutta tuli sitä kai välillä juostua ja taisteltuakin jonkin verran. Noiden kanssa on taas tullut todistetuksi, että koirien pitää aina tulla mälväämään kaikkein pienimpään ja ahtaimpaan paikkaan. Nytkin pihaa olisi vaikka kuinka, mutta ihmisten jaloissa ja keinussa on vaan taisteltava. Ei onnistu, ei. Pojat tuli edelleenkin hienosti juttuun.

Seuraavaksi mentiinkin sitten vesipoikien kanssa lenkille. Alkulenkki käveltiin aivan kahdestaan, ja suurimmaksi osaksi Yarri kulki ihan nätisti. Muutamia kertoja se unohti selvästikin, mitä hihnassa ei saa tehdä, ja kiskoi eteenpäin. Se kiskoikin jotenkin niin vaivihkaa, etten alkuun laittanut sitä itse merkille ollenkaan. Sittenpä tavattiin vespojat aivan keskellä kaupunkia. Meinasi hävettää jo etukäteen se mekkala, minkä meidän kaveri päästää... Sepä itse asiassa meni ensin aivan hienosti (namin kanssa) ohi ja mölysi hyvin vähän vasta kun jäätiin paikallemme seisomaan. Miksi ihmeessä me niin tehtiin, höhlät? Lenkki meni oikein hienosti. Suurimman osan matkasta päästiin kulkemaan jo rinnakkain, ehkä ekat 300m Yarri pääsi menemään edellä. Siinä ne Ruubenin kanssa laahasivat vierekkäin, hassut pojat. Vipsu-seropi oli ainoa, joka kirvoitti muutaman mölähdyksen, mutta niistäkin selvittiin suht kunnialla. Vesipoikien porukka näköjään kirvoittaa Yarrista samanlaisen huudon ja piipityksen kuin Reijo ja Teppo, jos yrittävät edistää liikaa. Siitä seuraa Mammalle hammasten kiristystä, joten sitä lähdetään nyt karsimaan pois systemaattisesti.

16.06.2007

Tänään käytiin vaihteeksi Yarrin kanssa näyttelemässä. Ei mennyt ihan Oskarin arvoisesti, mutta saatiin rymypoikain värinen naru. Rinsessapojat vaan saa sellaisia vaaleanpunaisia rensseleitä ;-) Kaiken kaikkiaan Yarri käyttäytyi yllättävänkin nätisti. Kerran se haukahti toiselle rontille, ja tapansa mukaan tietysti venytti Mamman pinnaa kiskomalla kuin heikkopää... Olipa mukava huomata kehien jälkeen, että kakara on vedättänyt Mammaa ainakin 12-0. Kyllä se vaan Satu-kasvattajan kanssa osasi seistä ja juosta, mutta Mamman kanssa ei pysty eikä kykene. Häkkiin totuttaminen tehtiin perinteisin metodein. Näyttelypaikalla häkki pystyyn, koiran tuuppaaminen häkkiin, ovi kiinni ja siinä se. Ihan kivasti teiniäijä siellä olikin. Pari kertaa se räsähti pienesti, kun ympärillä olleet samojedit murrasivat aivan häkin vieressä. Se ei näyttänyt ihan kauheasti häkkiään vahtivan. Hyvä niin. Palkaksi se saikin uuden viilennysloimen. Aamulla rikoin ompelukoneeni sellaista väsätessä, ja onneksi löydettiin sitten Yarrille ja Limpparille samanlaiset uudet tiimiloimet, onhan poitsut tallikavereita.

15.06.2007

Eilen illalla yritettiin lähteä Yarrin kanssa etsimään vastaantulevia koiria.Eihän niitä täällä maalla löydy mistään! Tulipahan sitten testattua, että kaksin Yarrin kanssa on todella nautinnollista kulkea narulenkillä. Se ei vedä eikä juuri pompi, vaan kulkee kauniisti. Yksikin setä totesi "Sullahan onkin oikeen poliisikoira!" kun Jarpatti vaan kulki vasemmalla sivulla ja piti kontaktia. Tai ainakin toivon, ettei kommentti johtunut ilkeästä ulkonäöstä tms... Yarriahan ei "määrätä" kulkemaan sivulla, sitä on vaan palkattu vasemman jalan viereen, joten se on sille aika luonnollinen paikka kulkea. Joskus metsälenkilläkin naurattaa, kun pahimmat höyryt on päästetty pois, niin koirat tulevat "seuraamaan". Nauti siinä sitten koirien lenkittämisestä metsässä ;-)

13.06.2007

Eipä olisi eilen pitänyt kehua, kuinka murunen lonttikoila meillä asuu. Tänään sai taas tuta, kuinka periksiantamaton sen kanssa täytyy olla. Lähdettiin narulenkille portugeesipoikien kanssa. Huh heijaa sitä metakkaa taas alkuun. Hyvänä koiranomistajana en osaa edes lukea, edelleenkään, mitä Yarri mekkaloinnillaan hakee. Se kuulostaa tosi häijyltä, mutta se ei ole silti millään tappomeiningillä liikenteessä. Vähän aikaa kun sen kanssa jaksoi pysähdellä, niin homma alkoi toimia - päästiin vähän lenkin makuunkin. Tosin Yarri ei vieläkään siedä sitä, että se kulkee muiden perässä. Nyt päästiin ajoittain jo sille tasolle, että kuljettiin rinnakkain ilman että Jarno alkoi meluta. Onneksi on hyvät lenkkikaverit, jotka sopeutuvat meidän kummallisiin toiveisiimme, jotta saadaan tuo kakara joskus yhteiskuntakelpoiseksi :-) Loppuviimeksi kuljettiin letkana poikain kanssa, eikä Jarno-Petteri ollut moinankaan portugeeseista, vaikka tulivat takapuoleen kiinni. Pitkää pinnaa tämä koissu ainakin kasvattaa! Naurettavuuden huipentuma oli se, kun Yarri pääsi haistelemaan pihaa Ruubenin ja Joonaksen jäljiltä. Se viiletti kuin tuulispää, hyvä ettei kompastunut jalkoihinsa poikia etsiessään. Nyt on jätkä pikkuisen väsy, vaikka "lenkissä" meni ehkä tunti aikaa, eikä matka päätä huimannut.

Tempesterin keskiviikon jumpparyhmässä tehtiin tosi hyvä harjoitus. Otettiin ekan kerran luoksetuloja ruoholla. Tajusin juuri, ettei Tepon kanssa olla treenattu missään muualla kuin omalla nurmikolla. Muulloin alustana on aina asfaltti, sora, kivituhka tms. Luoksetuloa en kokeillut tuossa tilanteessa pysäytyksenä, vaan suoraan läpijuoksuna sivulle. Toimi tosi hienosti. Suurempi anti harjoituksella oli kuitenkin siinä, että Tepon piti jaksaa odottaa tekemättä mitään. Se olikin tosi vaikeaa! Otettiin kestoa sivulla istumiseen, sitäkään ei ole tullut treenattua juurikaan. Muutoin askellukset yms menivät seuraamisessa tosi väljästi, ei hyvä.

Meidän sivuilla ei yleensä suitsuteta muiden tuloksia, mutta nyt tehdään kaikkien poikkeuksien poikkeus. Onnea Henna ja Nelli!. Me ollaan teistä niiiin ylpeitä. Nelli-dallu on tänään saanut oikeuden siirtyä TOKOssa voittajaluokkaan. Upeaa!

12.06.2007

Meillä on tänään asunut ehkä koko Suomen suloisin, kultaisin pieni rhonttilapsi. Muut rhonttien omistajat voivat väittää vastaan, mutta toiseksi jäätte! Jokaisen kerran ovesta kulkiessa se on jäänyt kiltisti odottamaan vuoroaan, kerran on pitänyt muistuttaa vihjeellä. Se lopetti kiellosta Tepon ympärillä loikkimisen (ne rhodeloikat, ne rhodeloikat) ja kaivamisen ja luopui vihjeestä lattialle pudonneesta leivästä. Vein sen Tepon reeneihin, jotta päästään näkemään muitakin koiria, ettei aina tarvis rääkyä. Sepä ei rääkynyt ollenkaan, eikä kiskonut, pari kertaa hihna kiristyi. Se "seurasi" ja malttoi jopa mennä maahan ja istua - ja se on meille suuri saavutus tällaisen häiriön alla. Mein mussu... Katsotaan tilannetta uudestaan huomenna ;-)

Äijät alkavat selkeästi nyt tajuta, mitä Reijon yövuoro tarkoittaa. Tähän astihan Teppo on herättänyt Reijon yhdentoista maissa, koska sille iskee seurankaipuu. Tällä viikolla ne ovat käyneet noihin aikoihin katsomassa, josko Iskä olisi jo heräämässä. Kun Reijo kehottaa takaisin nukkumaan, ovat pojat koisineet kahteen tai kolmeen asti. Aivan uskomatonta. Tämän kun yhdistää viime sunnuntain megapitkiin uniin (Sain nukkua yhteentoista asti!), alkaa elämä näyttää jo melko valoisalta!

10.06.2007

Viime päivinä on vaan pidetty kelejä. Ollaan vaan laiskoteltu omalla pihalla ja käyty poikain kanssa kahlailemassa. Tai siis Teppo ui kuin tuulispää, mutta Yarri kahlailee vain mahaan asti. Sälli on kyllä sen oloinen, että se menee uimaan, kun vaan joku muu menee ensin. Saas nähdä, kunhan vedet lämpiää niin että sinne tarkiaa mennä.

Yarri on ollut todella nätisti. Se ei ole hetkeen aikaan tehnyt mitään isompia tuhoja. Se ei edes ollut syönyt kaukosäätimiä yksin ollessaan, vaikka ne unohtuivat esille. Nyt se on muutenkin saanut aivan harjoituksen vuoksi oleilla kotona ilman Teppoa. Eilenkin Teppo pääsi -tai olisi päässyt- juoksemaan Halosten pikkutyttöjen kanssa. Kukaan niistä ei kylläkään juossut, kunhan hengailivat keskenään.

Yarri pääsi tänään harjoittelemaan ihmisten ilmoilla oloa. Maalaislapsiparka, sille kun kaikki hälinä on ihan vierasta. Käytiin Urjalassa madshowssa pörisemässä. Alkuun kaverin piti kiskoa ja jopa haukkua kuuluvalla äänellään, kun koiria tuli vastaan. Yllättävän pian se asettui. Eihän se toki nukkumaan käynyt, mutta saattoi hetkittäin jopa istahtaa paikoilleen. Sitä ei häirinnyt yhtään edes viilennyspyyhe selässä, vaikkei sellaisia olla koskaan ennen kokeiltukaan. Suurin häiriö oli viereen parkkeerannut mopsi, joka rohisi melkoisen kovasti. Sen kanssa Yarri oli hiukan sitä mieltä, että mopsi sille pörisee... Toiseksi vaikein paikka oli vieressä istuvat lätynsyöjät. Onneksi olivat koiraihmisiä, joten he eivät kauhistuneet kuolaroilakkeita, jotka pääsivät yläpään tiivisteistä läpi. Lapset näyttävät edelleen olevan ylivoimaisen ihania. Nopeasti Yarri kuitenkin malttoi mielensä, eikä yrittänyt sännätä metrin päästä ohijuoksevien lasten perään. Siitähän se riemu olisikin ratkennut! Kehässä Yarri malttoi olla suunnilleen koiriksi. Juostessa se ei nostellut jalkojaan, mutta yritti kyllä napsia roikkuvaa hihnan päätä. Jospa se näyttelykäyttäytyminen tästä alkaisi parantua pikkuhiljaa...

06.06.2007

Yarri joutui heti tulikokeeseen täytettyään eilen yksi vee, onhan se jo iiiiso poika. Se sai olla aivan yksin, ilman Teppoakin siis, kokonaiset 8 tuntia. Sellaista rupeamaa meillä koirat harvoin joutuvat olemaan keskenäänkään. Hienosti pieni poika oli ollutkin. Vähän likapyykkiä se oli levitellyt, ja sohvatyynyt oli heitelty lattialle luuta piilotellessa, mutta ei mitään muuta. Reipas lapsi :-)

Teppo oli siis Mamman kanssa reissussa koko pitkän päivän. Het kohta kolmen vuoden tauon jälkeen käytiin taas mejä-kokeessa. Tarkoituksena oli käydä hakemassa kolme hukkaa, mutta ei se ihan niin mennytkään... Tuloshan sieltä ropsahti yli kaikkien odotusten. Upeasti Teppo jaksoi kuumana (+28) päivänä koko jäljen. Onneksi jäljellä oli oja, johon se pääsi lutaamaan. Tosin sitä piti kehottaa jatkamaan hommia, ettei päivä mene ihan mulaamiseksi. Muutamia tarkistuspyöräyksiä kaveri teki, mutta luotti itseensä sen verran, että osasi itse tehdä päätöksen jatkosta. Kerran riistajäljet veivät hyvin määrätietoisesti hukan teille, josta sitten palauttiin takaisin. Teppo ei sentään käynyt hakemassa jäljen kupeesta hirveä, kuten eräs VOI-luokan koira teki! Sorkkaa Teppo ei pitänyt minään. Se kulki käytännössä sorkan ohi, ja etsiskeli vain pupua. Sorkan tuojan jälkiä se sitten jo lähti tielle päin, koska sieltä se pupeli varmaan löytyisi... Vaan eipä ollut Teno ainoa, ketä uusi kaato ei kiinnostanut. Sorkka oli juttu vain niille koirille, joiden kanssa on oikeasti metsästetty.

Olin todella tyytyväinen pienen miehen työskentelyyn. Mieli oli vielä parempi, kun tuomari kävi jälkikäteen erikseen kyselemässä Teposta, kun se teki hommia niin hienosti. Jäljen lopuksi käytiin vielä upealla hiekkakuopalla uimassa - tai siis Teppo kävi. Se ui, sukelteli, mulasi ja juoksi rantavedessä. Kyllä pieni töppöjalka nautti elämästään! Raasuparka vaan taisi temmeltää vedessä niin, että nyt sillä on reisilihakset aivan juntturassa... Voi paakaa ja poloa. Päivän kuvassa se on hautautunut sohvatyynyjen alle lepäämään. Muru.

02.06.2007

Nysse on virallisesti kesä! Tänään onkin nautittu hellepäivästä oikein urakalla. Tenookkeli imee aurinkoa kylkimakkaroihinsa ja Yarrin kanssa kitketään rikkaruohoja. Pienen rhontin kanssa se on toooosi helppoa. Se kyllä auttaa nyppimällä voikukkia ja syömällä niitä, mutta se myöskin poimii mukaansa kaikki ämpäriin kerätyt rikkikset ja levittelee niitä ympäri pihaa... Poitsut nauttii niin kovasti, niitä on hellyyttävä seurata.

Yarri on joutunut mäkäräisten uhriksi. Masusta ja sisäreisistä löytyi jonkun verran puremia, onneksi ei ole niin paljoa, että nostattaisivat muita oireita. Eivät näytä edes kutittavan. Tänään sitten sivelin sällien masut ja nivuset ruokaöljyllä. Sen pitäisi kuulemma pitää inhottavan öttiäiset raateluetäisyyden ulkopuolella. Testataan se siis. Yarri sai vatsaansa myös samanlaisia märkärakkuloita kuin mitä Tepolla on ollut kahtena kesänä. Onneksi päättelin jo viime vuonna, että johtunevat pihalla rälläävistä muurahaisista. Rakkula kuivuu päivässä, muodostaa ruven ja häviää. Ne eivät kutia, ole arkoja, eivätkä oireile mitenkään. Hitusen toissakesänä pelästyin miettiessäni, jotta mikä tauti Teppoon on iskenyt.

31.05.2007

Teppo on ollut vähän äijä. Se sai eilen tutustella Reetalta saatuun -KIITOS!- road killiin. Voi tsiisus, että äijä oli vähän tohkeissaan jäisestä pupusta. Se melkein repi pussin sen ympäriltä pois, kun tajusi mitä siellä on. Toivottavasti saadaan vähän parannettua motivaatiota tuohon jälkeen. Ei se tuollaisena pullerona ole muutenkaan helppoa ja vaivatonta kulkea metsässä töitä tehden.

En tiedä, onko sitruunapannasta ollut Tenolle mitään apua. Se haukkuu edelleen jonkin verran naapureita, mutta lopettaa mielestäni nopeammin, muutamien hakkujen jälkeen. Tosin se ei mitenkään erikoisesti näytä reagoivan suihkaukseen. Naapuri oli aivan kauhuissaan, kun kuuli uuden laitteen ostohinnan. Hän oli sitä mieltä, ettei haukku tosiaan häiritse ketään muita kuin minua. Minua se sitten häiritseekin oikein urakalla, myönnän kyllä. Kaiken kukkuraksi naapuri kertoi, ettei Teppo juuri räksytä, jos me emme ole ulkona! Monasti he ovat kuulemma yhtä aikaa pihalla, ja Teppo alkaa näyttää hienot vahtitaitonsa vasta kun me menemme ulos... Tänään se haukahti pari kolme kertaa kun naapuri lähestyi aitaa, ja hiljeni sitten tyystin. Pihalla touhuavaan toiseen naapuriin se ei edes reagoinut *häkellyshymppä* Yarri taas oli trimmerihommissa mukana. Kiva, kun naapurit aktivoivat meidän koiraamme kaikenlaisilla puutarhahommilla, joissa pieni poika on niin innolla mukana aidan takaa.

Meillä on taas ajoittain asunut se kaamea riiviöpentu, jonka luulin jo muuttaneen muualle! Huoh. Hihnassa haukkuminen yksittäisille koirille on toisinaan (3-4krt) jotain aivan kammottavaa. Kentällä yms Yarri ei sano mitään, mutta sen ulkopuolella... Käytiin taas Tepon reeneissä herättämässä pahennusta mekkaloinnilla. Onneksi mukana oli vanhoja tuttuja, joten saatoin ottaa kiintopisteen koivunlatvasta, ja annoin murkun olla omissa oloissaan. Olisi helppoa, jos tietäisin, mitä se metelöinnillään haluaa. Voisin toimia niin, ettei se vahingossakaan saa palkkiota toiminnastaan. Taitaa olla aika soitella Rantatien väelle...

Muuten tuleva synttärisankari onkin ollut oikein kulta, mitä nyt vähän mattoa natustellut, mutta sitä ei lasketa. Tänäänkään se ei ollut tehnyt mitään. Tuolla se pihalla natustelee voikukkia ja kylvää naapurin kanssa aidan vierelle ruusupapuja. Liikuttava hortonoomipoika.

28.05.2007

Yarri 69cm, 35,0kg

Ollaan vietetty taas rauhaiseloa. Missään ei olla käyty ja mitään erityistä ei olla tehty. Poikien kanssa ollaan vaan opeteltu uutta kävelytyyliä. Nyt Teppo kulkee oikealla ja Yarri vasemmalla puolella. Aiemminhan molemmat meni vasurilla, ja sain koko ajan varoa, etten tallo Tepon päälle, kun Yarri kiilaa sitä aivan Mamman viereen. Tämä systeemi tuntuisi ihan toimivalta!

Teppo on tosi operantisti saanut sitruunapannan käyttöön. Se vahtii pihaa äärettömän vahvasti. Lisäksi se on sen verran fiksu, että se ketjuttaa asiat nätisti. Tähän asti se on tehnyt niin, että se juoksee aidalle haukkumaan, jotta saa meidät kutsumaan sitä, jotta se saa palkan luoksetulosta. Plääh. Nyt se on hyvää vauhtia opettamassa myös Yarrin haukkumaan, tietenkin. Vielä ei ole käsitystä pannan vaikutuksesta Teppoon, koska se ei hauku... Eli pelkkä pannan kaulaanlaitto tepsi ;-) Ei vainenkaan, sopivaa haukuttavaa ei ole vielä naapurin pihalla liikkunut.

Yarri on alkanut pieneksi muotisuunnittelijaksi. Se on päättänyt, että Mamman 80e:n tissiliinoissa on liikaa pitsiä, ja se on poistanut kaikista liiveistä joka-ainoan pitsin palasenkin. Prkl. Tarkasti se on myös kuunnellut, kun sanoin, että tahtoisin hapsumaton - se oli eilen alkanut tehdä Mammalle sellaista. Prkl. Saanpahan kohta ostaa uuden maton olkkariin, koska vanha on nyt kyllästetty etikalla.

25.05.2007

Poitsut pääsivät eilen ekaa kertaa yhdessä rantaan. Tenookkeli juoksi suoraa päätä uimaan, ja Yarri ei tajunnut ollenkaan, mikä vedessä oli niin hienoa. Puoleen sääreen asti se kävi kahlailemassa, mutta siinä kaikki. Toisaalta - vesi oli jääkylmää, eikä Tepon takia voinut heitellä keppejä tai mitään. Teppo kun käy kepukoista niin kuumana, ettei pappaa voi niillä ylen määrin rasittaa. Jarpatti sitten hamusi pohjasta sinne heiteltyjä makkaranpaloja.

Tänään koirat ovat olleet tosi reippaita - tai laiskoja, kuinka sen nyt ottaa - ja antoivat Reijon nukkua yövuoron jäljiltä kolmeen iltapäivällä. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Yleensä Teppo herättää viimeistään yhdeltätoista, kun sille iskee seurankaipuu. Muutenkin sällikät ovat ottaneet rennosti.

Iltasella käytiin möykkäämässä Ruubenin ja Noonatin aidalla. Jarppa piti autossa ensin niin maan perusteellista möykkää, mutta malttoi vähitellen rauhoittua. Kotiin kävellessämme se pääsi taas yllättämään. Päästiin nätisti ohi useammasta pyöräilijästä ja jopa ainoasta vastaan tulleesta koirasta sekä kuljettiin pieni matka kolmen kettarin perässä koulutuksen tasoon nähden oikein kivasti. Yarri kävi kylläkin vähän kuumana, mutta malttoi silti höökätä takaisin vierelle kun hihna kiristyi. Muutenkin se malttoi kulkea tosi kauniisti lähellä, vaikka viime aikoina on tuntunut, että kaikki opetetut asiat ovat haihtuneet sen mielestä. Eivät ne sitten vissiin olekaan. Muutaman sivulletulon otin kädellä ohjaten. Meinasin selälleni lentää, kun pieni poika oikeasti tuli sivulle ja vielä täysin kympin perusasentoon. Herpaantumatonta tarkkaavaisuutta vaatinut 2km:n matka vei lapsukaisesta mehut aivan täysin. Nyt se nukkuu tuolla kevytmökissään, kun Teppo sen viimein sinne päästi. Tosin välillä sen pitää piipata fiamaiseen tapaansa, kun se haluaisikin sohvalle, eikä kukaan ole menossa sinnne sen kanssa... Vaatii kyllä tietynlaista sitkeyttä olla huomioimatta sen vaatimuksia. Tuo lurtti kun kerrankin saisi tahtonsa läpi äänellään, niin siitä ei loppua tulisi! Meän vinkulelu ;-)

22.05.2007

Voisin kirjoittaa pitkän pätkän siitä, kuinka surullisia viimepäivät ovat olleet. Kyynel on silmässä pienimmästäkin asiasta. Koiratkin pitävät Mammaa ihan pöpinä, kun se alkaa tillittää, kun märkä kuono osuu poskelle tai kaverit kellahtavat polvitaipeeseen nukkumaan.

Taidan kuitenkin kertoa, että olemme touhuilleet pihalla kaikenlaista. Pieni hortonomipoika aka Yarri on kitkenyt kukkapenkit huonosti. Niissä kasvaa vain rikkaruohoja! Se on tosin hienosti typistänyt erinäisiä puita ja pensaita pihasta, sekä pilkkonut polttopuita. Hassu lapsi! Miten sille voisi olla harmissaan, kun toinen onnellisena juoksee pitkin pihaa sireeninoksa suussaan?! Ei mitenkään, sanon minä. Tepander on nauttinut kitkemishommista myös. Se saa istua Mamman jaloissa turvassa Yarri-hurrikaanilta ja lipaista välillä Mammalle suukon.

Tänään käytiin kavereiden kanssa hieman peltojäljen alkeisopetusta suusanallisesti läpi. Luulenkin, että Jarpan kanssa lähdetään hakemaan pohjia peltojäljeltä ja sen myötä sujunee myös pk- ja verijälki. Ensimmäinen pulma tullee heti alkuun siitä, että mikä ruoka on Jarpalle niin ihanaa, että se malttaa syödä jäljellä kaiken. Nythän se toki jäljestää, mutta ei syö. Täytyy vissiinkin tehdä yksi pieni jälki, jossa pääsen katsomaan, kuinka tarkkaa työtä se ihan oikeasti tekee. Olen luullut sen tekevän hyvää työtä, mutta en kylläkään ole varma, että haisteleeko se jokaisen jalanjäljen.

Molemmat poitsut pääsivät tänään LeVeKin reeneihin, koska nyt tulee pari luppopäivää omien kurssieni takia. Tepon kanssa tehtiin vähän kaikkea. Suurin bravuuri oli ehdottomasti seuraamiset ja pysähdykset kymmenten noutokapuloiden keskellä! Oli muuten Tepolle haasteellista. Palkaksi se sai noutaa kerran ja "ottaa" epävirallisesti tooodella suuren kapulan. Sitä se sitten kanniskelikin pariin otteeseen. Jarno pääsi vain kentälle syömään. Sille tehdään pohjia pelkästään syömällä kontaktista. Pääsi se kyllä pienelle lenkillekin myyräkoirareenien jälkeen. Käytiin hölkkäilemässä (toisin sanoa koira lönkötteli ja emäntä vyöryi) pienen pieni matka. Yllättävän hienosti napero kulki, hihnakaan ei kiristynyt montaa kertaa, se ei hyppinyt vasten ja tuli välillä tarjoamaan kontaktia *häkellyshymppä*

20.05.2007

Hyvää matkaa Fia-kulta. Meille jää isomummua iso ikävä.

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Kuljemme alati kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipausta syvää.

19.05.2007

Taas ollaan laiskoteltu kuulumisten kanssa, voi meitä! Tällä välillä Yarri on päässyt metsään Lempun kanssa. Pieni poika ei örähtänyt kuin kerran vanhemmalleen, silloinkin uskoi heti Mamman ensimmäisestä vinkistä, että olisi syytä lopettaa. Lempu sai Yarrinkin melkein kuralätäköihin, mutta ei hienohipiä ihan mulaamaan asti mennyt. Kuollut kärmeskin bongattiin matkan varrelta... Olen kylläkin päättänyt uhmata metsäneliöitä ja käydä poikien kanssa metsässä. Seinillehän noi hyppivät, jos pitää koko kesä kulkea vain narussa asfaltilla.

Monttumestaruuksiakin käytiin jätkien kanssa vähän katselemassa. Tosin isäntäväki katseli ja häpesi silmät päästään, kun äijät möykkäsivät autossa. Voi kauhistuksen kanahäkki, miten ne riehuivat. Osasivathan ne toki käyttäytyä - äärimmäisen huonosti *vajoaa maanrakoon*

Tempellä oli eilen huippupäivä. Jarnon metsälenkin ajan se keräili kotona voimia. Sen jälkeen lähdettiin kaksin narulenkille, ja mentiin poikkeuksellisesti flexin kanssa, jotta Teppo pääsee vähän pidemmälle haistelemaan. Ensin käytiin moikkaamassa Halosten tytöt ja vähän riekkumassa Peksun kanssa. Paksu ja Peksu kylläkin kolaroivat lahjakkaasti, ja Neppi-Peksun piti mennä marttyyrina puutarhatuolin alle potemaan kolahduksen saanutta päätään. Teppo yllätti ja otti Kartsan veljen vastaan kuin vanhankin tuttavan: parkkeerasi viereen häntä heiluen vaatimaan raapsuja. Todellakin yllättävää Tepolta, joka ei todellakaan pidä vieraista miehistä! Lenkin päätteeksi luolakoira pääsi harjoittamaan hommiaan. Yhtäkkiä se alkoi haistella kovasti viemäriputken vieressä ja sujahti putkeen ennenkuin huomasinkaan. Onneksi se oli hihnassa kiinni. Sain kiskottua sen pois putkesta, kun sieltä alkoi kuulua kaameaa murinaa. Teppo vaan oli menossa putkeen takaisin, enkä nähnyt yhtään, mikä siellä piti sellaista jurmutusta. Vastentahtoinen matka oli jatkunut kymmenisen metriä kunnen murisija paljastui: Putkesta tuli vaaaaltavan kokoinen punavalkoinen kolli! Onneksi Tempe oli kiinni, olisi voinut käydä silmille köpsösti muuten.

Tänään poitsut ovatkin saaneet ottaa levon kannalta. Aamu oltiin pihalla, ja lopun päivää poitsut joutuivat olemaan keskenään kotona. Mitään pahoja ei oltu tänäänkään tehty. Josko nuo askartelut pikkuhiljaa vähenisivät... Ja sitä en sanonut ääneen, tai muutoin kämppä on huomen remontissa :-)

15.05.2007

Alkuviikon aikana ei olla ehditty tehdä mitään erityistä, ei edes sitä lyhköistä makkarajälkeä. Eilen poitsut olivat taas pitkän päivän yksin, ja ainoa tuho oli pieni mainoslehtisen uudelleenmuotoilu. Edes Tepon taljaa ei oltu haettu sen mökistä. Tänään ei oltu tehty yhtään mitään. Häkellyttävää. Eilisiltana Jarno sitten päättikin maistaa hieman makeampaa elämää. Kaveri oli kaks minsaa yksin, kun kävin tupakalla. En ymmärtänyt ollenkaan, mitä se jäysti sohvalla maatessaan... Rontti mokoma oli käynyt hakemassa Hermesetas -annostelijan keittiön pöydältä (sivuhuomautuksena sanottakoon, ettei se koskaan ikinä ole ottanut sieltä mitään!) ja oli tyhjännyt sen lampaantaljansa päälle. Oli muuten kiva irroitella niitä mälvättyjä pampuloita karvoista...

Eilen tapahtui ekan kerran sekin, että Yarri lällätteli mulle ihan tarkoituksella. Oltiin menossa lenkiltä autoon, kun se kuuli kutsun. Nappula kuitenkin päätti lähteä jatkamaan lenkkiä itsekseen lähimmän kesämökin pihaan! Mrrgh. Sitten se tuli luo joskus minuutin päästä ja lähti kiertämään autoa. Mrrgh. Yhden kunniakierroksen jälkeen se sitten armollisesti päätti loikata kyytiin. Mokomakin rontti.

Iltalenksalle molemmat jätkät menivätkin sitten yksistään. Kaksin ne eivät kertakaikkiaan osaa kulkea. Yarri saa nyt hieman tehokoulutusta, koska se on selvästi unohtanut, kuinka hihnassa kuuluu kulkea. Sen aivot ovat varmaan laskeutuneet noihin leuan alla oleviin finneihin!

Lis. Tepon kanssa otettiin reeneissä vähän seuraamista ja askeleita, ja ne sujuivat tavalliseen tapaan ihan mallikkaasti. Paikalla istumista ei olla harjoiteltu ollenkaan, ja sen kyllä huomasi. Teppo meni hetken päästä kaksi kertaa maahan. Liikkeestä maahan meno oli nopsa ja hyvä. Noudossa Teppo malttoi jopa odottaa käskyä. Sen palautus on huomattavasti nopsempi, kun kapula on oikeasti kaukana. Kai sillä on jokin oma maksimiaika suoritukselle! Ohjattu nouto toimi hienosti lyhyeltä matkalta, vaikka merkille se ei vielä malta pysähtyä. Sitä ei juurikaan ole harjoiteltu. Ainoa isompi kompastuskivi tänään oli luoksetulosta maahan meno. Sitä on otettu joskus tosi lyhyellä matkalla, nyt matka oli ehkä 10m. Siinä oli jonkun verran liikaa, ja normaali maa-käsky ei pelitäkään. Maahan sitten taas toimikin. Luoksetulon seisomisen kanssa ei edelleenkään pulmaa.

Jarno pääsi myös reeneihin, koska se on alkanut öykkäröidä välillä remmissä. Eihän se tietty kentällä mitään sanonut... Otettiin vähän kosketuskeppiä ja kontaktiharjoituksia ihan naksun kanssa. Tosi hienosti pieni poika malttoi siellä touhuta. Kotona sitten harjoiteltiin sivulle tuloa, joka on ollut unohduksissa pitkään. Onnistuinpa sitten hienosti opettamaan, että ensin täytyy haukkua, ja sitten vasta tulla sivulle. Kuinka hitossa mä siinäkin onnistuin?! Yarrille on yllättäin jäänyt jotain mieleen talvisista rullannostoista. Leena kävi tuomassa pannan, ja Jarppa alkoi nostella rullaa jo siinä vaiheessa, kun testasin pannan sopivuutta... Kyllä sinne päähän siis jotain tarttuukin - ainakin joskus :-)

12.05.2007

Minua on tänään puraissut pk-jälkikärpänen. Miia veti rhodeporukalle esittelypäivän jäljestä, ja päästiin jokainen myös kokeilemaan koiriemme kanssa tositoimia. Ensin olin sitä mieltä, ettei meidän hommista tule yhtään mitään. Yarri sai kaamean halvauksen, kun metsästä löytyikin ihmisiä! Eihän meidän lenkkipoluilla koskaan törmätä kehenkään. Nooh, kun kakara vihdoin viimein malttoi vähän rauhoittua jäljen alulla, päästiin itse asiaan. Se lähti tosi hienosti hommiin. Yhdessä kohdassa jälki ristesi jotakin polun tapaista. Siinä Yarri tarkisti alle puolen metrin verran kumpaankin suuntaan, jotta minne jälki on menossa. Kun jälki ei löytynyt kummastakaan suunnasta, se osasi aivan itsenäisesti jatkaa töitä eteenpäin. Hienoa! Kyllä Mamma oli pienestä pojasta niin ylpeä. Joka kerran on niin ällistyttävää nähdä, kuinka meidän hötky -pötky -sähikäisestä tulee keskittyneesti ja tarkasti työtä tekevä eläin esille. Heti huomenna mennään kyllä uudestaan kokeilemaan tuollaista pientä, parinkymmenen metrin pyrähdystä. Kiitos Miia ja mukavat jälkikaverit!

09.05.2007

Jarppa on saanut tänään uuden häkin, kevytsellaisen. Tosin siitä ei ensihätään ollut sille kovastikaan iloa, koska Teppo linnottautui suuren suureen mökkiin. Tenohan rakastaa häkkejä... Yarrikin sai sitten armollisesti luvan käydä testaamassa uuden hotellinsa. Teppo valloitti häkistä 2/3 ja Yarri makasi pienellä kerällä lopussa tilassa. Taitaa se Teppo olla vieläkin kingi!

Illalla se vasta riemu ratkesi, kun Yarri pääsi piiitkästä aikaa riekkumaan Kalle-salukin kanssa. Poikien turnauskestävyys on vaan päässyt aika heikoksi, koska puolen tunnin jälkeen kummatkin alkoivat jo väsähtää. Tällaista ei ole ennen sattunutkaan. Liekö jotain tekemistä sillä, että Kalle oli ollut eilen vuoden ekoissa ratareeneissä. Jarpatilla oli tosi kova astumismeininki päällä. Kalle piti sen aisoissa melko hienosti, eikä Yarri alkanut missään kohti isotella murahtavalle kaverille, pikemminkin alistui. Molemmat juniorit ovat aikuistuneet sitten viime näkemän oikein reilusti. Nyt osa ajasta meni jopa haisteluun ja koiven nosteluun - kumpikin kun on alkanut vasta nyt nostella jalkaa. Niin ikävä Yarrille jäi kaveria, että kotimatkan aikana se haikeasti ulvoi varmaankin kymmenkunta kertaa. Sellaista se ei ole tehnyt kenellekään muulle kuin Kallelle.

08.05.2007

Tänään on suuri päivä! Koska nuoriherra on niinkin vanha kuin 11kk, pääsi se ensimmäisen kerran LeVeKin kentälle hommiin! Tähän asti se on saanut olla turistina ja tutustumassa toimintaan kentän ulkopuolella. Se oli tänäänkin tarkoituksena. Jäpikkä ei reagoinut aidan takana reenaaviin koiriin, joten päätinpä ottaa härkää sarvista (tai Yarria hihnasta) ja viedä sen aitojen sisäpuolelle syömään. Huh, kyllä jänskätti, kun en tietenkään ollut suunnitellut asiaa etukäteen. Päätin vain syötellä sitä kontaktista ja olla kaukana muista koirakoista. Kaveripa oli sillä mallilla, että otettiin seuraamisen alkeita joka askeleella palkaten. Pari istumista ja maahan menoakin otettiin, vaikka noita liikkeitä ei olla vielä yleistetty ollenkaan. Ja sitä ruvettiin sitten tekemään suoraan muiden koirien kanssa. Hoh hoi, tosi järkevää. Onneksi se ei kostautunut. Sinänsä oli hauska nähdä, että rullailmaisureeneistä on jäänyt jotain päähän: Kun Jarno-Petteri ei tiennyt mitä sen pitäisi tehdä, se alkoi nostella hihnaa :-)

Temperaattori kävi taas kentällä vähän kuumana, kun se sai pitkästä aikaa palkaksi vinkukoiransa... Juuh, saahan sillä pappaan virtaa, mutta ei sen toiminta kovin kauniilta näytä. Tepon kanssa keskityttiin lähinnä paikallamakuuseen, joka menikin ihan ok. Päätinpä myöskin palata kaukkareissa takaisin aivan alkuun. Niissä kun Tenookka liikkuu istumaan noustessa tosi paljon eteenpäin. Muuten avoimen luokan liikkeet ovatkin suunnilleen hallussa, ja osa seuraavistakin luokista.

06.05.2007

Tämän päivän näyttelystä ei ole paljoa jälkipolville kerrottavaa. Kehänauhojen ulkopuolella Yarri kuitenkin käyttäytyi noin 400% paremmin kuin ensimmäisessä näyttelyssään Kokemäellä. Jotainhan sekin ;-) Makkaraa kului kehässä kovasti, malttia ei juuri löytynyt seisomiseen arvosteluteltan sisällä, mutta tuomari oli onneksi kiltti - vaikkakin tiukka. Hampaiden katsominen ja mittaaminen (69cm) olivat ihan kakunpala, vaikka ne emäntää vähän jännittivätkin. Arjalainen askellus ei sen sijaan jännittänyt, koska tiesin takuuvarmasti Yarrin nostelevan koipiaan.

Olimme hämmästyksestä ymmyrkäisinä, kun törmäsimme kehän laidalla "fanikerhon" jäseniin. On mukava kuulla, ettemme kirjoittele näitä kuulumisia pelkästään omaksi iloksemme. Hyvä juttu, jos ne antavat muillekin ensimmäisten ronttien omistajille toivoa - muutkin osaavat olla häsliä ja touhuajia, ei pelkästään se oma lapsukainen. Tosin yhden pienen rhodepojan tiedän väärinkäyttävän näitä sivuja. Se käy lueskelemassa kaikki tyhmyydet mitä Yarri tekee ja toteuttaa niistä omia variaatioitaan kotona *sormen heristys*

Eiliselle vielä hieman lisäystä. Kävimme Yarrin kanssa kahdestaan piiiitkästä aikaa narukävelyllä. Viimeaikona ollaan vaan kuljettu vapaana metsässä, Tepon kanssa tai jossakin koiratapahtumassa, ja kahdessa viimeisessä tapauksessa kulkeminen on vieläkin katastrofaalista. Olin oikeasti yllättynyt, että tuo natiainen osaa sittenkin -ainakin ajoittain- kulkea remmissä ihan sivistyneesti. Päästiinkin tekemään oikein pitkä hikilenkki!

05.05.2007

Täällä on taas hysteerikko-Mamma vauhdissa. Me ei enää ikinä mennä sinne rauhaisiin takametsiin lenkille. Kun lähdettiin autolta liikenteeseen, näkyi ekan suoran päässä sinitakkinen kulkija. Siis siellä metsässä, jossa ei ikinä koskaan kulje ketään. Yhtäkkiä se vaan hävisi jonnekin. Poitsut kuitenkin haistelivat jälkiä siihen malliin, ettei kulkija ollut ihan omaa mielikuvitusta. Nooh, ei siinä sen kummempaa, äijiä vaan kutsuttiin luokse vähän normaalia tiuhempaan tahtiin.

Tempesteri pääsi lutakkoon uiskentelemaan. Voi sitä riemua, kuinka pieni koira mulaa metsälammikossa. Jarnokin meinasi pudota ko lätäkköön, ja se ei arvostanut vettä kovinkaan paljon... Jatkettiin sitten matkaa vielä muutama sata metriä, ennenkuin käännyttiin takaisin kotia kohti. Yarrilla hävisi korvat, eikä se tullut luo vaikka kutsuin toisenkin kerran. Ei se minnekään karkuun lähde, mutta noin periaatteessa on tultava kun kutsutaan. Päätinpä sitten ottaa sen muistutukseksi hihnaan ja tehdä parit näin -reagoit -nopeasti -reenit. Kun sain Yarrin hihnaan, niin huomasin, että kolmen metrin päässä, keskellä tietä, jolkotteli KYY. Tai ei se jolkotellut, vaan makasi pitkin pituuttaan pää meitä kohti pystyssä. Ei puhettakaan, että se olisi häipynyt meikäläisen norsun askeleet tuntiessaan. Minun piti oikein kunnolla tömistellä, ennenkuin se jatkoi matkaansa. Ei niin jaksa aina kävellä, varsinkin kun lenkki on useampia kilometrejä ja samaa maastoa on koko matka. Onneksi Yarri oli kiinni, koska se olisi taatusti mennyt tutkimaan elikkoa. Tepollahan on aina liina perässä ja se kulkee yleensä takanani (Yarrilta turvassa), joten se on helppo ottaa kiinni. Joku kun vielä kertoisi, jotta kulkevatko kyyt mihin tahansa aikaan, vai ovatko aamu- tai iltavirkkuja, jotta tietäisimme hyvän lenkkiajan! Tuo metsälenkki on muuten niin ihanteellinen, etten mitenkään haluaisi jättää sitä pois ohjelmistosta jonkun lieron takia.

04.05.2007

Jarno-Petterillä on selkeästi taas joku aikuistumisvaihe menossa. Se on käyttäytynyt kuin pieni sika. Se puree, haukkuu, rynnii ja hivottelee ruokia. Mrgh. Joka kerran, kun sillä on ollut "taantumavaihe" menossa, on sillä myös finnejä leuan alla. Taitaa siis olla murkkujen rajojen hakua, hormoonit heittelee. Se vaan tietää sitä, että sen kanssa ollaan vähän jämäkämpiä kuin normaalisti. Se on saanut mennä omia aikojaan takaovesta pihalle heti kun ovi aukeaa. Ei saa mennä enää, lupa on pyydettävä. Teppo menee ensin, sen päälle ei saa rynniä tai tulee vettä naamalle. Tuo ruuan hivottelu on oikeasti aika hauskan näköistä. Kun laitan pojille nappuloita kuppiin, tulee Jarppa viereen ja haukkaa ilmaa sentin päässä mittakiposta. Ei se ole koskaan mitään kiposta ottanut. Saman se tekee, jos syö lautaselta ruokaa sohvalla. Hauks, ja kaveri haukkaa ruuan hajuja. Vaan nyt loppui sekin hauskutus, ei voi mittään.

Lis. Että sitten justiinsa aamulla tuosta possuilusta kirjoitinkin... Meillä oli sisustettu uudelleen yksinolon aikana, olohuone oli selkeästi teinin mielestä hiukan ankea. Se oli hakenut sinne Tepon lampaantaljan, josta oli irroiteltu koristeellisia paloja. Sen lisäksi olkkariin oli roudattu kolmet sukat, verkkarit, farkut, fleecetakki, T-paita, neljä tyynyä ja tuplapeitto. Tyynyjä - nimenomaan Mamman tyynyjä - poitsu on kuljettanut kerran tai kaksi aikaisemminkin. Lisäksi teini ei oikein tiedä, onko se lapsi vai äijä, koska se oli lukenut sekä lelu- että aseluettelo 2006:n. Tässä kohtaa on aivan pakko myöntää, ettei meillä ole ennen ollut läheskään näin touhukasta koiraa, vaikka pikkupojan toimeliaisuutta vähän vähättelisikin ;-)

01.05.2007

Vapun kunniaksi meillä on vietetty pienen rhonttiloisen touhupäivää. Pikkupoika pääsi iiiison grossepojan kanssa metsään reiluksi pariksi tunniksi laahaamaan. Tosin koirat eivät juurikaan reuhunneet, kunhan nyt hengailivat. Leka oli tosi hyvä opettaja Yarrille. Lempu on vajaa 4-vuotias, noin 60-kiloinen jätkä, jolla on ehkä maailman paras koirien kieli. Äijät siis tapasivat ekaa kertaa ja Yarri yritti ensin nuoren miehen olemattomalla itsetunnolla isotella Lekalle. Jopa ihminen pystyi lukemaan, kuinka Lempu sanoi: "Kuules teini. Sä oot niin mitätön, että mä en edes näe, kuinka sä yrität esittää. Luulekko olevas kovinkin aikuinen? Voikko mennä vaikka Mammas luo?" Aika hyvin Yarri osasi sitä lukea ja ottaa opikseen. Pari kertaa jouduin Jarpalle huomauttamaan, etten pidä rhodeörinästä leikin tiimellyksessä. Lempu ei provosoitunut mitenkään mistään mitä Jarno yritti. Olin tosi tyytyväinen. Lekaa tullaan tapaamaan tästä eteenpäinkin. Meillä kun ei juuri noita erirotuisia kavereita ole. Eikä ainakaan tuollaisia rautahermoja, jotka opettavat pikkupojat tavoille!

Lis. Meinasi ihan unohtua... Metsään meneminen suoritettiin pikkuHiivatilla. Raotin hitusen auton ovea, ja Jarno hyppäsi ilman miettimistä takapenkille. Silleestä. Olinkin kokonaan unohtanut, että sitä piti harjoitella.

29.04.2007

Tenookka pääsi taas aamusta jäljelle. En tiedä yhtään, minkä mittainen koitos meillä oli, mutta ajasta päätellen ehkä puolisen kilometriä. Teppo teki töitä kohtuullisesti. Skitsoilut oli poissa ja se teki koko ajan töitä. Tosin vierestä lehahti joku metsäkanalintu, joka oli vissiinkin tepastellut jäljen vierustoilla, ainakin päätellen Tepon hännän asennosta. Kerran pappa meni harhaan, kun jälki ei jatkunutkaan polkua, jota pitkin oltiin kuljettu joitain kymmeniä metrejä. Makuut merkkasi ihan ok haistelemalla. Jäljen päässä oli poikkeuksellisesti sienen lisäksi myös aamupala. Hyvin meni alas :-) Tepon jäljestystyylissä on nyt jotain muutoksia, en pysty sen käytöksestä satavarmasti sanomaan, onko se jäljellä vai omilla jäljillään. Toisaalta sen siksakkaaminen jäljen yli on vähentynyt. Ja kulmissa se jää haahuilemaan. En tosiaan tiedä, ollaanko nyt menty eteen- vai taaksepäin näissä tsydeemeissä...!

27.04.2007

Meillä ei ole juurikaan raportoitavaa. Jarnomaattori on saanut elää hyvinkin hiljaiseloa nyt muutaman päivän, kun Tepon jälkitreenit ovat vieneet kaikki illat. Toden tottakin, Tenon skitsokohtauksiin taisi olla syynä se, että Yarri oli autossa odottamassa. Voi hyvin olla, että Teppo on kuunnellut esmes sen kiekumista, jota minä en ole edes kuullut. Tällä viikolla on tehty kolme aivan lyhyttä jälkeä, pisin taisi olla pari sataa metriä. Vainoharhaisuudesta ei ollut tietoakaan. Tänään jälkikokelas merkkasi makuutkin suht hyvin haistelemalla. Jännä juttu on myös se, ettei Teppo nuoleskele vanhaa verta oikeastaan ollenkaan. Kaadolla olevan veren se sitten nuoleskelee sitäkin tarkemmin. Jäljestys on ollut hiukan haahuilua, enemmänkin se on näyttänyt metsässä kuljeskelulta kuin työnteolta. Pääasia kuitenkin, että päästiin noista "kohtauksista" eroon.

Tempe pääsi tänään kevään ekan kerran uimaan. Jälkimetsän vieressä oli ällöttävä sammakoiden kutulampi, limaa ja sammalta täynnään. Eikös mun sitten pitänyt päästää Tenookkeli sinne mulahtamaan. Sitten se olikin niin pahan hajuinen, että se piti käyttää järvessä uimassa. Pappa meinasi taas alkaa käymään vähän kierroksilla, ja se piti väen väkisin ottaa järvestä ylös. Se varmaan saisi sydärin siivotessaan, kun ei malta olla keräämättä kaikkia vedessä lilluvia risuja ja roskia... Toissa kesänähän minun piti ihan pelastaa tuo pieni koissu, kun se ei suostunut päästämään irti kaislasta, vaan ui ympyrää puoli metriä pinnan alla... Vähän sitkeä sissi!

Jarno on harjoitellut kotona olemista ja kotona olemista. Sitä ressua kukaan ei ole vienyt edes metsään koko viikolla. Onneksi se on sentään päässyt leikkimään uudella pallollaan päivät pitkät. Niin, ja onhan se kokeillut useammankin kerran, miltä Aukusti kynnet tuntuvat poskilihoissa. Ihme härkkimistä noilta nyt puolin ja toisin. Taitaa kummallakin olla tekemisen puutosta.

23.04.2007

Viikonloppuna ei tehty justiinsa mitään muuta kuin rakennettiin sunnuntaina aitaa. Nyt on viimeinenkin orapihlaja-aita hävitetty - jes! Tilalle tuli reilu metrinen verkko. Poitsut ovat olleet ihmeissään, kun naapuriin näkee nyt niin hyvin. Sen tietää, mitä se on tehnyt Tepon reviirin vahtimiselle...

Teppokin pääsi eilen jo metsälenkille. Ei sen varvas/kynsi taida vieläkään ihan mallillaan olla, vaikkei ukko sitä kotona aristakaan. Pari kertaa se jäi seisoskelemaan ja nuoleskelemaan huuliansa, eli olettaisin, että johonkin teki kipiää. Yarri onnistui tietenkin häslätessään iskemään sitä vielä kauhean kokoisella karahkalla.

Olin aamulla vetänyt Tepolle pari lyhyttä jälkeä, mutta metsäreissun jälkeen päätin, että käyn purkamassa ne itsekseni. Otin Tepon kuitenkin mukaan autoilemaan, että se pääsee vähän johonkin Mamman kanssa kahdestaan. Voi sitä huutoa, kun se tajusi meidän tulleen jälkimetsään! Eihän siinä auttanut muu kuin ottaa kaveri töihin. Jälki menikin ilman mitään vainoharhaisuuskohtauksia. Makuista mentiin minun makuuni liian nopsaan yli, ja yhdessä kohdassa oli vähän haahuilua. Mutta muuten - ei mitään. Aloin itse oikein analysoida, mitä eroa oli edellisiin kertoihin, ja yksi yhteneväisyys löytyi. Yarri ei ollut mukana. Teoria täytyy testata tässä tulevalla viikolla.

Yarri harjoitteli lauantaina Hiivatilla kulkemista. Käytiin kimpassa kaupassa. Ensin Jarpatti pisti liinat kiinni, mutta loikkasikin sitten itse hienosti takapenkille - ja sai tietty hirmuisesti namppaa. Kotiin tultuamme hypittiin autoon ja autosta pois varmaankin 15 namin ajan. Ei mitään pulmaa, hyvä niin.

Lauantain metsälenkillä Yarri lähti ekan kerran käsistä riistan perään. Aika pitkään selvittiinkin ilman karkailua. Tosin en kyllä edes kutsunut koiraa, koska tuskinpa se olisi tullut... Se ei ollut poissa näkösiltä kuin vajaan minuutin, mutta intoa oli sitäkin enemmän. Meillähän on tähänkin asti kyllä kotipihassa hätyytetty variksia, kun ne liihottavat pihan yli. Liitävä lintukoira keksi puusta toiseen lehahtavan metson ja se oli menoa se. Onneksi se ei ole kuitenkaan vielä keksinyt käyttää nenää jälkien hakuun vaan lähtee näköhavainnosta.

20.04.2007

Eipä ollut pieni poika halunnut koskea kaukosäätimeen illan aikana. Kummallista ;-) Tänäiltana tai huomenna jätän toisenkin kaken pöydälle odottamaan. Olen jo suunnitellut kyttäyspaikan, josta pääsen puuttumaan asiaan, jos säädin eksyy suuhun. Eihän tuossa askartelussa ole oman porukan kanssa pulmaa, kaikki tärkeiksi tiedetyt tavarat vaan pitää muistaa nostaa pois saatavilta. Lähinnä tämä koskee noita kaukosäätimiä ja tärkeitä papereita. Ei tuo lapsi juuri muuhun koske. Pulman aiheuttavat vieraat, joilla asia luonnollisestikaan ei ole selkärangassa. En haluaisi mitenkään, että poitsu narskii jonkun silmälasit saunareissun aikana.

Teppo vaikutti jo eilen aika hyvin omalta itseltään. Ei se vieläkään rakasta tassun puhdistamista, mutta ei myöskään inise tai murise sitä hoidettaessa. Namien perässä se jo mennä viipotti kauhiaa kyytiä. Hyvä näin, ehkä viikonloppuna päästään reenailemaan vähän pupun hakemista.

Nyt kyllä hävettää - se toissapäiväiväinen, ihmeellinen metsän ääni selvisi. Aivan lenkkipolun lähellä on kuulemma järvi, joka on täynnä muuttomatkaa tekeviä joutsenia. Ja ne sitten muka oli niitä kamalia kummetuksia. Kaupunkilainen mikä kaupunkilainen. En kai mä voinut muistaa koko järveä...!

19.04.2007

Paha, paha mamma on tänään jallittanut pientä rhonttikoiraparkaa. Toissapäivän tuhotut kakethan jäivät suht ehjiksi, vaikkeivät enää toimineetkaan. Kasasin sitten toisen kaken muka kuntoon, latasin sen noin 15 tipalla Tabascoa ja "unohdin" sen olkkarin pöydälle. Voi sentään, olinpa hajamielinen ;-) Yarri oli käynyt noukkimassa sen, koska se löytyi takaoven vierestä. Ihme ja kumma - sitä ei oltu pureskeltu! Eli suunnitelma siis toimi hyvin. Olisinpa vain saanut olla kärpäsenä katossa katsomassa, miltä mukeloisen naama on näyttänyt, kun maku on ollut hiukan tulinen... Nyt reissuun lähtiessäni unohdan saman kaken ja katson, mitä on tapahtunut. Jos kaikki menee hyvin, jätän sen toisen risan myös saataville, mutta jään itse kytikselle jonnekin.

18.04.2007

Tänään ei oltu askaroitu- paskaroitu mitään! Ei meillä kyllä ollut yhtään kakeakaan enää, mistä ois voinut irroitella näppäimiä. Mustasta Pörssistä varmaan kohta loppuu kaukosäätimet, kun joudutaan uusimaan niitä alvariinsa. Tänään meille muuttaa sellainen opetettava tsydeemi. Saas nähdä, meinaako isäntä koulia sen operantisti vaiko perinteisesti Lekalla päähän -menetelmällä. Ihan jänskättää ;-)

Nyt löytyi asia, joka jänskättää Yarria! Metsään oli tänään päästävä, eikä koirainkuljetusauto ollut kotona. Päätin sitten lähteä reissuun pikkupirssillä. Yarrille olikin sitten pikkuisen kova paikka mennä takapenkille! Kotoa lähdettäessä se vain läähätti ja kuolasi, mitä nyt piipitti välillä. Se stressasi niin, ettei se pystynyt edes syömään. Erittäin häkellyttävää. Takaisin tullessa sain edelleenkin nostaa sen väkisin autoon, mutta se ei enää läähättänyt, ja pystyi syömään makkaraakin. Asfalttitielle päästyämme se jo istahti alas ja katseli maisemia. Saas nähdä, kuinka Hiivattiin meno onnistuu seuraavalla kerralla. Sitä täytynee näköjään harjoitella, mutta tuskinpa se mikään kynnyskysymys on.

Metsässä oli tosi kiva mennä... Yarri seurasi koko ajan jalan juuressa eikä viitsinyt yksinään lähteä juurikaan rundailemaan. Sitten piiloteltiin vähän makkaranpaloja, että saatiin edes vähän jotain toimintaa aikaiseksi. Kaiken kukkuraksi metsästä kuului kaikenlaisia kummia ääniä, joita kaupunkilaistyttö ei tunnistanut. Reissu jäikin suht lyhyeksi. Se ei näytä Yarria juuri haittaavan, mukelo näyttää väsyneen autoilusta aivan tyystin!

17.04.2007

Jarpanaattorilla on päivän saldona Pirkanmaan Sanomat, puhelimen laturi sekä kaksi unohdettua kaukosäädintä. Viime päivinä onkin jo tuntunut aivan liian leppoisalta ;-)

16.04.2007

Voi Tepander-rukkaa. Sen varvas tuntuu olevan tosi kipeä edelleen. Täytyy nyt katsella pari päivää, josko se siitä helpottaisi. Jos ei helpota, täytyy mennä sen kanssa näytille lekuriin. Tällä hetkellä sille ei voi oikein tehdä mitään. Särkylääkettäkään en ole antanut, jotta osaa itse varoa jalkaansa. Yritin paketoida jalkaa nätisti, ettei sinne menisi likaa, koska putsaus selkeästi tekee kipeää. Arvatkaa vaan, rampauttiko paketointi koiran kokonaan! Mamman pieni teatterikoululainen!

Yarri oli tänään ollut oikein nätisti. Pojat olivat pitkän päivän keskenään, kun Reijo oli töissä ja minä Hesassa kurssittautumassa. Tepon lampaan taljaa se oli vähän nakerrellut (Kuka hullu nyt omaansa hajottaisi?!) ja Rautian esitteeseen tutustunut. Vahingot olivat siis tosi pienet!

15.04.2007

Tepon varpaan haava olikin niin suuri, etten edes tajunnut sitä eilen haavaksi. Yhden varpaan koko reuna on ilman nahkaa :-( Ei mikään ihme, että pieni poika on ollut vähän ärripurri varvasta hoidettaessa.

Yarrin verijälki oli ihan leikintekoa. Ei siis helppoa, vaan pelleilyä. Se lähti kylläkin hienosti liikenteeseen, mutta unohti välillä mitä pitäisi tehdä, ja alkoi leikkiä kävyillä. Jup jup, helppo työsarka edessä!

Poitsut ovat olleet reippaasti pihahommissa mukana eilen ja tänään. Äijien suosiollisella työnjohtamisella ollaan revitty reilu 30m orapihlaja-aitaa pois. Huomenissa pitäisi sitten alkaa uuden aidan rakentaminen. Yarri on sisäistänyt näköjään melko hyvin tuon luopumisen. Kun se ei pääse aidan taakse kerran piippaamalla, se jää istumaan ja odottamaan aidan taakse. Siinä ne sesukat sitten ottivat aurinkoa kun isäntäväki raatoi! Oli kuitenkin kiva huomata, ettei ADHD-tapauskaan jaksa kovin montaa tuntia riekkua pihalla, vaan käy auringonläikkään maate.

Lis. Käytiin vähän mätsärissä harjoittelemassa namien syöntiä, kun nenäpunkkeja ei kuulemma tarvitse sen kummemmin varoa, niitä kun on suurimmalla osalla koirista. Yarri osasi oikein nätisti syödä namia kehässä :-) Tuomarin käpälöinti oli vastustamatonta, olisi pitänyt päästä pussailemaan. Tuomarilta tuli ekstraplussat siitä, että Yarri oli niin hyvässä kunnossa - ei mikään juottoporsas. Pieni poika selviytyi hienosti isojen pentujen punaisten ykköseksi. BIS-kehässä voimat loppuivat kesken, eikä enää mitenkään jaksanut seisoa, ja juokseminenkin oli perässä laahustamista. Vaan ei se mitään, saatiin monta hyvää kokemusta, että vieraiden luo pääsee narussa riekkumaan... Tutusteltiin staffi-, sakemanni- ja hoffiuroksiin sekä sakemanni- ja doggipoikiin. Muutaman pienemmänkin kanssa Yarri pääsi hiukan tassuttelemaan. Ei ollut mitään pienempiäkään merkkejä, että kenenkään kanssa olisi tarvinnut ruveta äijäilemään. Hyvä niin. Riekkumista ja tempomista tosin nähtiin, muttei lähimainkaan siinä mittakaavassa kuin Kokemäellä! Kiitos Piialle ja Mikalle kuvasta!

14.04.2007

Nyt on pojille annettu ekat Milbemaxit nenäpunkkiin. Teppo saa yhden ja Yarri kaksi tabua viikon välein kolme kertaa. Yarrilla näyttikin sitten olevan mielenkiintoinen tapa syödä pilleri. Vitamiinit yms menevät alas kauniisti kiitospalkkana, mutta lääke kuuluu näköjään mälvätä. Meetvursti tabletin ympäriltä syötiin kauniisti, ja suupielestä syljettiin pillerimöhnää. Toisella kierroksella sujui sitten jo mallikkaasti. Teppo on niin vanha konkari näissä jutuissa, ettei sen lääkkeiden syöntiä tarvitse juuri edes tarkistaa.

Eilen oli hitusen jännittävä metsälenkki poikien kanssa. Käytiin taas uudessa paikassa, jossa kylläkin on vaarana ihmisiin törmääminen. Avaraa, sammalpeitteistä metsää, jossa poikain oli tilaa viilettää. Jopa Teppo yritti välillä liidellä, mutaa Jarnolla on selkeästi kaveripeuhupula, joten se katkaisi Tepon viilettelyn lyhyeen :-) Metsästä löytyi pari jännää puuta ja juurakkoa, joista Yarrin piti vähän varoitella. On jotenkin kummitusmainen tunne, kun kakara lähtee yhtäkkiä niskavillat pystyssä ja muristen määrätietoisesti juoksemaan jonnekin. Tosi reippaasti se kävi kuitenkin itse kummituksensa tarkistamassa, ja totesi, etteivät ne olekaan mitenkään pahoja. Koskahan tää mörköily vähenee?

Löydettiin metsästä myöskin pelottava pressukota, ilmeisesti hirvimiesten tukikohta. Pojat ryykäsivät suoraan ovesta sisään tarkastamaan paikan. Itse kävin oviaukolta kurkistamassa, mutta paikka oli niin pelottava, että lähdin vähin äänin pian pois. Koko ajan oli tunne, että joku ryntää selkään sieltä majasta. Ainekset olisi ollut kunnon kauhuleffaan: Kaksi naista, kaksi koiraa, pelottava yksinäinen maja keskellä metsää. Kun naiset kääntävät selkänsä, alkaa kauhuleffamusiikki, ja kaikki katsojat tietävät, mitä tuleman pitää...

Verta ja hikeä on kuulunut tähän aamupäivään ihan rutkasti. Tepolla kun tuo mejäily nyt takkuaa, päätin tehdä sille pari lyhempää jälkeä, jotta päästään solmukohdasta yli. Noissa lämpötiloissa tuli hiukan hiki metsässä rämpiessä. Verta jäi sen verran, että päätinpä sitten tehdä Jarnollekin jäljen. Juu juu - tiedän, että sanoin juuri, että Yarrilla saa verijälki vielä odottaa. Enpä sitten kuitenkaan malttanut, kun murkkua veri kiinnostaa niin suunnattomasti. Toivottavasti en nyt tällä mene pilaamaan hienosti alkanutta ihmisjäljestystä...

Lis. Jotta kaikki menisi putkeen, rikkoi Teppo tassunsa jossain iltapäivän kuluessa. Aloittelimme aitaprojektia, ja yhtäkkiä katselin, kun Teppo nuoleskeli vasenta takajalkaansa oikein huolella. Nooo, toiseksi uloimpaan kynteen on käynyt joku. Ilmeisesti se on taittunut kunnolla, koska varpaissa oli verta, mutta haavaa tai murtumaa ei löydy. Ei sitten tarvi jäljestellä hetkeen, näyttäisi olevan sen verran kipiä.

12.04.2007

Nonnii. Nyt meillä on todennäköisesti nenäpunkki jylläämässä. Yarri alkoi eilen valuttaa nenäänsä ja niiskutella tosi usein. Heti aamusella rimpautin eläinlääkärille, jotta tämä soittaa tropit apteekkiin. Lääkkeitä ei tietystikään ollut apteekissa valmiina, vaan saadaan ne vasta huomenna. Kävi mielessä, että josko Jarpatin mielenosoitus töykkimiseen johtuukin noista inhoista hämyheikeistä. Nukkuessa se nimittäin ei niiskuta, mutta heti herättyä punkit alkavat vaivata. Täytyypä katsastaa kuinka tilanne muuttuu, kunhan saadaan pojat lääkittyä. Luonnollisestikin Teppo saa kuurin myös, vaikkei oireilekaan millään tavalla. Lisäksi vanhempieni Pekko-pappa saa kuurin, koska Jarno oli eilen sen kanssa leikkimässä. Sata euroa, kitoos.

Molemmat hunsvotit pääsivät eilen vähän kuljeskelemaan reeneissä. Tepon toiminta oli samanlaista haahuamista kuin aina ennenkin. Yarri pääsi reunustoille (=kauemmas muista) kuljeskelemaan, kun osasi yllättäen olla autossa hiljaa... Yllättävän kivasti käpsäily meni. Hihna kiristyi pari kertaa, mutta napero palasi het paikoilleen ja piti kontaktia kohtuullisen hyvin. Muut koirat eivät näyttäneet olevan eilen kovinkaan suuri häiriö. Järkyttävää, se osaa välillä käyttäytyä - muutakin kuin huonosti ;-)

10.04.2007

Viimeisen lomapäivän kunniaksi käytiin tänään kokeilemassa kuinka Yarrin tassu kestää metsää. Kierroksia jätkällä ainakin piisasi... Pääsi jopa käymään niin, että pariin kertaan luoksetulo jäi toimimatta kokonaan. Korvat siis olivat lukossa, se ei pelkästään jättänyt tulematta. Mahtaako meillä oikeasti olla murkkuikä tuloillaan ja hormoonit hyrrää? Hormoonihyrrän sohvakokeilut meillä ratkaistiin niin, että örähdyksen kuuluessa kaveri määrättiin alas sohvalta. Sitä on siis komennettu tasan yhden kerran. Ekan komennuksen jälkeen se päätti toimia niin, että mulkaisee ällöttyneenä ihmistä ja poistuu itse paikalta ilman mitään vihjeitä - ja vaihtaa sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei tönitä.

Eilinen jäljestysreissu oli mielenkiintoinen. Tulipahan todistettua, että meiltäkin löytyy yksi jälkikoira - ikävä kyllä se ei ole se koira, kenelle jäljestysuraa on suunniteltu. Tepon jäljestys on nyt ottanut viimesyksyn jälkeen jonkin ihmeellisen takapakin. Jatkettiin nimittäin siitä samasta, mihin syksyllä jäätiin. Teppo lähtee innokkaasti jäljelle, alussa vähän haahuilee tarkastamassa, mutta pysyy kuitenkin jäljellä. Parin sadan metrin jälkeen se menee "lukkoon". Se jää tuijottelemaan metsään ja käyttäytyy niinkuin siellä olisi joku pahalainen, saattaa jopa vuhahdella. Kun sen ottaa takaisin jäljelle, se jatkaa hommia kohtuullisen kivasti. Nyt jälki oli vaan ikävässä maastossa, osa jäljestä meni keskeltä suopursupöheikköä... Viimevuotiseen verrattuna oli eroa siinä, kuinka Teppo merkkasi makuut. Se nuoleskeli verta ja kävi merkkaamassa jonkun risun makuun vieressä. Makuulta lähti taas hyvin hommiin. Nyt täytynee vissiin tehdä vaan paljon reeniä sen kanssa.

Yarrille tallasin makkarajäljen, kun Teppo oli ensin ollut hommissa. Ajattelin tehdä asian siten, että Yarrilla on tietty jäljestysaika, jonka jälkeen otan sen pois jäljeltä. Vahvisteiden määrä on siis suoraan riippuvainen tarkkuudesta ja nopeudesta. Ei se sitten mennytkään niinkuin suunnittelin... Ihme. Jälki oli ehkä kokonaista 15m pitkä, makkaroita nauhana. Kaveri sai valjaat (joita piti itse vähän suurentaa, eivät olleet viimesyksyiset enää ihan sopivat!) niskaansa ja lähti jäljestämään. Makkaroita se natusteli koko matkalta ehkä 5kpl. Poju teki tosi tarkkaa työtä, vaikka oli vasta sen toinen jäljen tekele. Tästäpä riemastuneena laitoin koiran autoon, ja kävin tallomassa sille vähän pidemmän jäljen vähemmillä makkaroilla. Jäljellä oli myös yksi vähän tiukempi kaarre. Yarri teki työtä edelleen tosi tarkasti. Se meinasi ensin mennä kaarteesta ohi, mutta palasi ehkä puolen metrin jälkeen takaisin ja etsi itse jäljen jatkon. Näppärää. Ruokapalkka kelpasi sitten vasta jäljen lopussa. Nyt pitäisi vain päättää, minkälaista jälkeä haluan sille opettaa. Opetanko vain jäljestämisen viestiä silmällä pitäen, opetanko pk-jälkeä ajatellen (jolloin kapulat pitäisi kait ottaa mukaan kohtuullisen pian), haluanko kokeilla joskus peltojälkeä (joka kuulemma on sitten taas aivan eri asia kuin metsäjälki). MEJÄä en sekoita tässä vaiheessa joukkoon, se on kuitenkin koirallekin aivan erilainen juttu, siitä tuskin tulee mitään sekaannuksia. Valintoja, valintoja.

Lis. Illalla jätkät pääsvät vielä Tenhon tottisreeneihin. Tepon kanssa otettiin vähän merkille lähettämistä ja ruutua. Molemmat menivät tasoon nähden ihan jees. Kaukkareista ei meillä tule mitään. Taitaa luokanvaihto jäädä ikuisesti niistä kiinni. Teppo kun loikkaa oman mittansa eteenpäin kun nousee istumaan. Mrrh. Toisaalta paikallamakuussa kävin piilossa jo pari kertaa, ja homma pysyi hyvin hanskassa. Jotain edistystä siis. Yarrin piti päästä vähän rääkymään kentän laidalle. Poikkeuksellisesti se sitten osasikin käyttäytyä, ja katseli vain muita kiinnostuneena. Meidän ekat reenit siis olivat siinä, että koulutusalueella kuljetaan hihna löysänä ja syödään namppaa... Sivulletulo alkaa olla jollakin lailla mallillaan, mutta nyt täytyy kuitenkin palata taapäin. Namin kanssa onnistuin tekemään liikkestä kivan näköisen, mutta koira hötkyää aivan liikaa. Palaamme siis taapäin ja otamme saman liikkeen heti alusta kosketuskepin kanssa. Eipähän ehdi tulla vahvaa historiaa ;-)

08.04.2007

Nyt taitaa jo pojatkin tylsistyä. Tuntuu, että Jarnokin vaan makoilee, mitä nyt pari spurttia vetää päivän mittaan takapihalla. Ainoa aktiviteetti on ollut sivulle tulon alkeiden harjoittelu. Olen ottanut sitä tosi operantisti seinän vierellä namilla "vetäen". Nyt sesse suostuu jo istumaan suunnilleen oikealla paikalla, kun alkuun se oli metrin mun takana ;-) Pikkupoika on varmaan tulossa mökkihöperöksi. Käytiin äsken pienellä mielenvirkistyskävelyllä, ja Yarri reagoi ekan kerran ääniin. Joku viskasi heittolavalle kamaa, ja tämän hyväkkään piti loikata oikein metri karkuun! Tosin se kyllä heti tajusi, ettei moisesta äänestä olisi kannattanut välittää.

Poitsu on viime päivinä päättänyt myöskin kokeilla, josko saisi jonkinlaista sananvaltaa ihmisiin. Oikein erityisen väsyneenä se protestoi örinällä, jos sitä "tönii". Herra ja hidalgo tahtoisi nukkua kaikessa rauhassa sohvalla ilman, että kukaan koskee siihen. Ikävä kyllä silloin päätyy nukkumaan yksin lattialle...

Yarrin antura näyttää jo kohtuullisen hyvältä. Pari päivää kun vielä maltettaisiin pysyä pois riekkuloimasta, niin varmaan alkaisi olla jo suht ok. Nyt haavassa näkyy jo sellaista nahkaa, mitä anturassa kuuluu ollakin. Toivottavasti ison anturan sisään ei jäänyt mitään hiekanjyviä tms, mikä aiheuttaa pulmia myöhemin kovalla alustalla.

Tempesterille taas on iskenyt jotain ihmeellisiä energiapiikkejä. Se repii ja veuhtoo lelujensa kanssa kuin pieni penikka. Hassu pappa! Sitä se vissiin tekee, kun kauhea määrä ruokaa ei paina massussa. Se on kyllä edelleenkin niin pulska, ettei jälkivaljaatkaan varmaan mahdu kiinni *nolo* Vaan huomenissahan tuo nähdään. Veret on jo sulamassa, ja jotain jäljentynkää pitäisi saada aikaiseksi.

07.04.2007

Kyllä on ollut tylsää, tylsää, tylsää... Oikeasti on jotain kohtalon kettuilua, että Täydellisen Lenkkimetsän löydyttyä ei pääse lenkille. Mrrrgh. Yarrin varvasantura alkaa kuitenkin olla jo kohtuullisen hyvän näköinen -tai sitten se on niin likainen, että se vaan näyttää hyvältä. Ei vais, pieni poika on antanut yllättävän hienosti putsata, desinfioida ja rasvata jalkaansa. Sehän nimittäin on aina ollut tassuistaan tarkka. Nyt siltä vaan ei olla kysytty, että tahoksä, vaan tassu hoidetaan ja piste.

Kuinka ihmeessä kotona käyviä vieraita voi kouluttaa?! Ehkä maailman paras esimerkki oli eiliseltä. Ensin tuli vieraita, jotka kysyivät, mitä haluamme tehtävän, jos Yarri pomppii tai tekee jotain epätoivottua. Yes! Miljoona pistettä ja papukaijamerkki. Sitten tulee seuraavat vieraat. Yarri kiehnää jaloissa, sitä rapsutellaan, se alkaa töykkiä ihmisiä, sitä silitellään vielä enemmän ja sanotaan "Noh noh noh, elähän viiti..." ja kaikki tämä oikein kehuvalla ja kannustavalla äänellä. Mrrgh. Ja mikään ei mene jakeluun. Aidalle EI tulla, jos Yarrin etujalat ei ole maassa. Sille ei edes puhuta silloin, sitä ei katsota, tarvittaessa käännytään kulkemaan pois päin. Jos etujalat irtoaa maasta, koiraa lakataan huomioimasta välittömästi. Kun etujalat osuu maahan, voidaan aitaa lähestyä tai koiraa silittää. Mikä siinä on niin pirun vaikeata? Kiitos, sain avautua. Edellä mainittu purkaus ei koske niitä tiettyjä ihmisiä, joiden kanssa on erillinen soppari aiheesta :-)

05.04.2007

Voi harmin pilleri, en paremmin sano. Meidän piti viettää oikein ulkoilupainotteinen -eli metsäpainotteinen- pääsiäinen. Eilisten metsärevittelyjen jälkeen Yarri sai kuitenkin oikean takatassunsa sen verran auki, että paree pysyä pois kivisiltä metsäteiltä. Isossa anturassa on nirhauma ja ulommasta anturasta puuttuu pala... Näitäkään en olisi itse huomannut, mutta hoivakoira ihan itse ne merkkasi. Yarrihan meillä bongaa Tepon silmätulehduksenkin ennen minua. Noooh, pääasia, että rhonteilla oli eilen kivaa metsässä, saivat kunnon räjähtävän lähdön spurttitreenejä. Mitään muuta ei sitten kummankaan kanssa olla reenattukaan.

Lis. Kulunut viikko on tainnut imeä voimat äijistä ihan kokonaan, pojat eivät ole kaivanneet muualle kuin pikapissoille takapihalle. Eilen olivat jo niin kärsivän näköisiä, kun ei ollut normaalia päiväuniaikaa. Tämän toipilaspäivän meillä on ollut sohvalla vähän ahdasta. Sohvaa on siis 340cm. Siitä on käytössä 100cm. Minä olen selälläni polvet koukussa. Teppo nukkuu peiton alla polvitaipeessa. Aukusti nukkuu kurkun päällä niin, että kaikki karvat ovat suussa ja nenässä. Yarri nukkuu olkapään päällä pienellä kerällä. Yritä siinä sitten nautiskella ja lukea, kun kädet ovat elikoiden alla piilossa ja hiki puskee otsalta!

03.04.2007

Tänään oli huippuhieno päivä. Ystävän suosiollisella avustuksella löysimme uuden lenkkipolun, jolla ei kulje ikinä koskaan ketään. Paitsi tänään yksi metsuri ja pari muuta metsämiestä :-D Kiitos ystäväni, pojat arvostaa tätä! Meillä kun metsälenkit uhkasivat vähentyä radikaalisti, kun kaikki tutut tiet on nykyisin kansoitettu.

Käytiin siis käpsyttämässä aurinkoisena aamupäivänä reilun viiden kilsan lenksa. Teppo olisi pari kertaa hävinnyt metsän siimekseen ilman liinaa. Pullea myyräkoiraparka meinasi vallan hyytyä kilojensa kantamiseen. Eiköhän ne uuden metsän myötä karise nuo kilotkin! Jarpatti einesti vähän peurankasoja. Yllättävää kyllä se tuli kutsulla pois, vaikka kasat olivat selkeästi tosi herkkua.

Yarri päätti omatoimisesti toimia kunnon hakukoirana, onhan sille jo vähän alkeita opetettu. Esineruudusta se ei kyllä vielä ole kuullutkaan, mutta se osasi hakea kummia esineitä metsästä ihan itse. Olimme päässeet melkein takaisin autolle, kun Jarnappa viiletti takaamme jotain vaaleaa suussaan. Katsoin heti, että se on eristevillaa, ja nyt koiran suu on lasinpaloja täynnä... Eipä se ollutkaan villaa, vaan jonkun blondin tukka! Ystävä kävi sitten armollisesti tarkastamassa, ettei siinä ole kiinni kenenkään päänahkaa. Ei onneksi ollut, vaan se oli pitkätukkainen peruukki! Muita naamiointivälineitä tai pankkiryöstösaalista emme metsästä löytäneet. Arvoitukseksi siis jäi, mistä moinen oli metsän keskelle ilmestynyt. Taas olisi pitänyt olla kamera matkassa. Voinette kuitenkin kuvitella Yarrin pomppuloikkivan pitkin tietä puolimetriset valkoiset hiukset suusta heiluen!

02.04.2007

Aamulla on nukuttu vartin yli kasiin - jolloin emännältä loppui uni. Toiveissa on hyvä elää, että tämän viikon aikana saataisiin käännettyä pienen rhontin päivärytmi paremmin herkkäunisen emännän rytmiin sopivaksi.

Aamupäivällä tehtiin hommia pihalla. Minulta ei ainakaan työt lopu, koskapa Yarri tyhjentää kottikärryjä samaan tahtiin kuin saan itse niitä täytettyä. Kaveri on sen verran naurettavan näköinen varastaessaan kuolleita kasveja, ettei sitä saa naurulta komennettuakaan. Mutta siinähän varastaa :-) Päivän ratoksi opeteltiinkin sitten makuulta kyljelleen kepsahtamista. Johan siihen tarvittiin ainakin kolme toistoa. Tosin hommalla ei ole vielä vihjettä, mutta eipä sitä taideta mukaan ottaakaan. Olipahan pennelillä hetkeksi aikaa päänvaivaa.

Illalla käytiin taas rundailemassa Kalle-salukin piha kauniiseen kuntoon. Poitsut jaksoivat peuhuta varmaan puolisentoista tuntia, ennenkuin alkoi mennä astumishommiksi. Vanhan kaavan mukaan leikit sitten loppuivat siihen! Kesemmällä täytyykin kokeilla, kauanko nämä husmanterit jaksaa pelata, ennenkö malttavat asettua. Siihen tarvitaan ehkä kaksikin pannullista kahvia ja aski röökiä! Kuvia peuhuhetkestä seuraa heti, kun saan ladattua niitä koneelle. Kaveruksia on kyllä niin hauska seurata. Kalle himmailee aina välillä vauhtia, kun huomaa, että Yarrin mielenkiinto alkaa laantua. Yarri jaksaa juosta taas vartin, kun on melkein saanut Kallen kerran kiinni... Joko Jarppa on hiukan yksinkertainen, tai sitten se on vaan niin pirskatin sinnikäs! Hyvin se näyttää ennakoivan salukin juoksua, osaa leikata mutkia suoraksi jne. Kyllä meidän on jossain kohtaa pakko mennä kokeilemaan maastopupuilua.

01.04.2007

Tänään oli autuas hiljaisuus koko aamun, turvakolpat vain syksyttivät sydämenlyöntejä korvissa. Koissu nukkui sohvalla, se ei tietääkseni edes käynyt makkarissa aamun aikana. Kello tuli kahdeksan -ja bling! Heräsin pirteänä kuin peipponen. Pärkkeles. Tuo pennukoira on saanut minut opetettua siihen, että joka tapauksessa herätään viimeistään kasilta... Aamukaffet sitten juotiinkin Jarpan kanssa samalla tuolilla istuen.

Pojat pääsivät eilen aivan tuoreille ketunjäljille. Kesken iltapuuhien huomasimme, että aidatulla takapihallamme juoksi oikein suuri ja tuuheakarvainen kettu - vissiin se sama, jolle meillä on jo loukutuslupa virkavallalta. Kettu kyllä häipyi aitojen yli ennenkuin päästettiin koirat pihalle. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että kettu näyttää Yarrille, kuinka näppärästi aidoista pääsee yli! Kyllä äijät sitten haistelivatkin! Yarrilla nousi karvatkin hiukan pystyyn, mahtoiko olla innoissaan vai jänskättikö, tiedä häntä. Teppo ainakin oli aivan tohkeissaan. Antennihäntä pyörien se soukkasi pitkin pihan perimmäistä nurkkaa. Jarpatti sai kuulla kunniansa, kun meni sotkemaan metsämiehen työskentelyä.

Sen verran pitää palata "vanhoihin" asioihin, että silmäni on ihan mallillaan. Punoitus ja jomotus häipyivät saman päivän aikana, eikä silmätulehduskaan iskenyt. Koiria ei myöskään vahingoitettu noita kopituskuvia otettaessa, vaikka kuvasarjan loppu näyttikin hieman arveluttavalta.

Lis. Päivän hakureenit menivät meidän osalta vähän harakoille. Tyttömäisinä pähkäilimme uusia varusteitamme, kun rullan väri ei passannut pannan väriin... Hmm, oleellista. Yarrilla meni reeni haahuiluksi, mutta kyllä rullakin nousi jonkin verran. Reenien jälkeen yritettiin siivoilla vähän pihaa. Voisin myöntää, että innokkaan, kaikkeen osallistuvan rhontin kanssa se oli hieman vaikeahkoa. Kaveri oli innoissaan kottikärryistä, ja sen jälkeen se kävikin tyhjentämässä kärryistä kaiken mitä sain sinne viskottua. Tosin nurmikkoa ei tarvinne ilmastoida millään menetelmällä sammalen karkoittamiseksi. Meillähän on ollut hyvin sammaleinen piha. Noh, ei ole tänä vuonna. Kaikki sammal on irti ja piha spurttailun jälkeen pelkkää mutavelliä. Onneksi tuo ei ole niin vakavaa. Tiesimmehän jo viime vuonna, että meille muuttaa pieni hortonomin alku!

29.03.2007

Päivän vinkki: Älä konttaa myyräkoiran kanssa lattialla, jos taloudessa asuu rhottentotti. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että moisesta viisaasta teosta voi saada rhontin kulmahampaan silmämunaansa. Se tuntui aivan samalta kuin ilmapallo, jota painetaan etusormella niin, ettei se ihan mene puhki! Onneksi vahingosta ei ainakaan toistaiseksi seurannut mitään ihmeitä, mahdollinen silmätulehdus odottaa päivän tai parin päässä :-)

Tänään Yarri ei sitten enää jaksanut olla ilman puuhasteltavaa pitkän aamuvuoron aikana. Sälli oli opetellut vihkiraamatun kannesta kanteen... Mitäpä me nykyiset pakanat sillä enää tehtäisikään, hyvä että hävitti sen pois kuleksimasta.

Todennäköisesti sain paikannettua meidän ruokailupulman. Pari päivää taisin vinkata Yarrille oikealla kädellä, että on lupa aloittaa syöminen. Eihän se toiminut - pitää vinkata vasurilla. Kyllä nuo kaverit vaan ovat tarkkoja. Nukkumisen suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa. Napero taitaa katsoa asiat niin, että jos joku kulkee aamulla (eli Reijolla yö- tai aamuvuoro) voi jatkaa unia. Muussa tapauksessa Mamma pitää herättää viimeistään klo7:00. Testataan teoriaa viikonloppuna, ellen saa hankittua turvakolppia jotta voin olla huomioimatta aamun sähläystä.

28.03.2007

Toissapäivänä poitsut (eli Reijo, Teppo ja Yarri) rakentelivat perheen kissakuningattaren tornin valmiiksi. Koirapojat osallistuivat tapansa mukana kaikkeen niin tiivisti, että se meinasi haitata työntekoa. Justiina otti linnakkeensa heti omakseen, eikä ole sen jälkeen tullut nukkumaan ihmisten kanssa ollenkaan!

Yarri pääsi eilen Tepon reeneihin mukaan herättämään pahennusta. Siellä se haukkui ja möykkäsi, ja ridge näytti jatkuvan takaraivolle asti. Kyllähän ohikulkeva pieni borderterrieri olikin pelottava ;-) Tehtiin pari sarjaa rullan nostoja, eli ihan oikein töitäkin. Otettiin mukaan myös vieras maalimies. Etäisyyttä oli ehkä puoli metriä. Vieraat koirat häiritsivät Yarria tosi paljon, mutta alkoi se sitten toimia, kun koirat menivät hieman kauemmaksi. Ihmisistä tuo ei häiriintynyt.

Teppo oli eilen reeneissä ihan pro. Ekan kerran varmaan kahteen vuoteen se ei piipittänyt tuolla kentällä paikallamakuussa. Päätin sitten ottaa vaikeimman kautta, ja piipahdin piilossa parin sekunnin ajan. Äijältä vaan pääsi syvä huokaus, kun Mamma tuli takaisin. Ruutu meni oikein mallikkaasti, toki palkat oli ruudussa odottamassa, mutta sitähän ei Tepolle kerrottu. Noudon palautusvauhti on meillä ollut vähän pulmallinen, Teppo laukkaa kapulalle, mutta ravaa takaisin. En ole saanut itse eroteltua tarpeeksi nopeita ja liian hitaita toisistaan. Nyt kapula lennähti ihan vahingossa melko kauas, ehkä 7m, ja kaveri haki sen hirveää kiitolaukkaa. Kai se on päättänyt, että noutoon saa kulua aikaa 3sek, oli kapula sitten kuinka kaukana tahansa... Luoksetuloissa sälli alkoi taas ennakoida pysäytystä seisomaan. Kerran kun sen pysäytät, niin se on siinä. Se juoksee jalat tikkusuorina ja pompottaa kohti taivasta neljin jaloin. Vauhtia ei ole nimeksikään, mutta liikettä sitäkin enemmän. Se hoksasi myöskin itse kentän laidalta pöydän, ja karkaili sinne pari kertaa omia aikojaan. Kai se sitten päätti, että kaukkarien alkuharjoittelut oli kivoja. Hassu tapaus tuo TokoMäykky :-) Mamman murunen.

Lis. Sen verran täytyy vielä mainita, että meillä ei ole tuhottu mitään varmaan viikkoon... Kai tämän kertominen kostautuu heti tänään, ja koko irtaimisto on palasina!

25.03.2007

Meillä on mennyt päivä ihan harakoille. Aamulla käytiin ekan kerran metsälenkillä niin, että olin yksin poikien kanssa. Tähän asti ihmisiä on ollut kaksi tai koiriakin vain yksi. Päättelin, ettei tutulla metsätiellä voi olla ketään klo 7:00 sunnuntaiaamuna. Eipä. Lenkki kutistui puoleen, kun kaukana näkyi vastaantulevan joku setä mustan koiran kanssa. Poitsut eivät meillä ehtineet edes huomata niitä, vaan päästiin siististi alta pois. Tosi kivasti pojat toimi keskenään. Kerran Teppo olisi lähtenyt livohkaan, jos liinaa ei olisi ollut. Yarri taas päätti haahuilla vähän kauempana (10-15m) eikä tullut heti kun kutsuttiin. Saipa kaveri sitten toimia hakukoirana, kun emäntä läks. Sillä konstilla kummasti saa hiukan korvia peliin takaisin. Lenkiltä tullessa poikettiin Mummulassa syömässä vähän tuorekurkkua. Se on meidän poikien läsnäollessa myös Pekon herkkua, ja Pekkohan ei yleensä kasviksiin koske.

Meidän Jarno Suurpetotutkija -urhea leijonanmetsästäjä- on löytänyt tänään muurahaisten lisäksi toisenkin jahdattavan kohteen. Ensimmäiset itikat lentelivät parvena ilta-auringossa, ja tämä suuri metsästyskoira jahtasi niitä... Aika liikkistä! Muuten päivä on mennyt nukkuessa, poitsut ovat jaksaneet nukkua hyvinkin kuuden tunnin päiväunet Mamman kanssa.

24.03.2007

Taas on näytelmäpäivä takana. Nyt on pakko olla hyvin tyytyväinen, koska Yarri oli viikossa muuttunut aivan täysin. Tokihan se häsläsi ja häsäsi, veti ja oli kaikesta kiinnostunut, eikä malttanut olla paikoillaan. Se kuitenkin malttoi välillä kuunnella, eikä ollut ollenkaan niin mahdoton veturi kuin aikaisemmin. Viime hetken suunnitelmien muutoksen takia esitin Jarpan itse. Se veti kuin höyryjuna, ja yritti kammeta minua kehästä pihalle. Seistä se ei juurikaan malttanut, eikä ainakaan sellaisessa asennossa kuin pitäisi. Se ei kuitenkaan yrittänyt vokotella takana kulkevaa Peetua leikkimään, eikä vetänyt hernettä nenuun kurkkarista ja seisoi edes jollakin tavalla. Siedätys oli siis tuottanut tulosta nopeammin kuin osasin arvatakaan. Nyt me jätämme hetkeksi sisänäyttelyt ja niiden ruuhkan. Kesän aikana ehditään kerätä mukavia kokemuksia ulkonäyttelyistä, ja syksyn sisäkauden alkaessa olemme hirmuisen paljon vanhempia, viisaampia ja rauhallisempia. Justiinsa ;-) En uskonut tuota itsekään.

Näyttelyn jälkeen Yarri pääsi autoon köllimään. Pojilla on siis lukittavat häkit farkun takaosassa, joten siellä ei tullut kuuma, kun luukun saattoi jättää auki. Siellä se näytti makoilevan nätisti, eikä reagoinut ohikulkijoihin millään tavalla. Rengaskaupan setäkin oli pelästynyt, kun hän ei ollut huomannut koko koiraa, ja aukaisi omin nokkinensa peräluukun, jonka takana Yarri oli alkanut veuhtoa häntänsä kanssa. Voi setäparkaa!

23.03.2007

Eilisen ja tämän päivän aktiviteetit ovat olleet kovin vähäisiä. Eilen Yarri pääsi kirmailemaan metsässä. Pienenä epäilyksenä on, että pojat olivat ketun jäljillä. Molemmat haahusivat kotimatkalla nenät maassa selkeästi jotain "kummallista" haistellen. Tokihan Tampereen lähellä saattaa törmätä vaikka susihukkaseen, mutta metsään mentyämme polun yli oli ilmestyneet ketun jäljet. Otin Yarrin ensimmäisessä mahdollisessa paikassa kiinni, ettei se pääse jäljille. Se ainakin olen oppinut, että kaikki mitä saa tehdä, vahvistuu. Ja riistan hakua en tahdo vahvistaa!

Tämän päivän toimena onkin sitten ollut namien etsiminen pihasta. Pojat olivat aivan tohkeissaan, kun heittelin pari kourallista nappuloita taivaalle, ja saivat sitten etsiä pudonneita herkkuja. Pakko kertoa, että Yarrin nenä tuntuu olevan vielä tarkempi kuin Tepon - tai sitten se on vielä ahneempi, jos vain mahdollista.

Tämän viikon nukkumiset ovat olleet jotenkin aivan kummallisia. Teppo on mennyt yhdentoista jälkeen mökkiinsä, ja Jarppa vetäytyy vähän sen jälkeen sohvalle. Puolen yön maissa, kun käyn iltatupakalla, niitä saa oikein hakea ulos. Aamulla ollaan herätty vasta kellonsoittoon. Teppohan ei aamullakaan kiirehdi ulos. Yarri käy ensin rundaamassa, ja Teppo haluaa ulos vasta kun Yarri on palannut sisälle takaisin. Saas nähdä, kuinka heräämisten kanssa käy viikonloppuna. Myöskin Yarrin ruokailussa olen tehnyt nyt jotain erilailla kuin ennen. Parina päivänä sälli ei menekään luvan saatuaan kupille, vaan jää selvästi varmistelemaan, että oliko oikeasti lupa ottaa. Käytän itse ehkä erilaista äänensävyä, tai vinkaan kädelläni jotenkin erilaisesti. En tiedä.

21.03.2007

Pienen mietinnän jälkeen tiputtaisin Yarrin korkeudesta vielä puolisen senttiä. Se ei mitenkään voi olla 69cm korkea. Kuinkahan pieleen olen sitä mitannut? Toivottavasti Reijo saa pian tehtyä uuden mitan, jotta päästään testailemaan. Nyt Reijon aika vaan kuluu kissanpuun lisäosan rakentamisessa. Kiitos vaan Marika, kissojesi puu sai isännän inspiroitumaan, ja kohta olohuoneessamme ei ole yhtään vapaata tilaa!

Jo unohtamani sappihappotestin tulokset tulivat tänään täysin normaaleina. Olimme tosiaankin jo unohtaneet koko testin, koska Yarrilla ei ole missään vaiheessa ollut minkään valtakunnan oireilua - eli emme ole olleet asiasta huolissamme. Terve sälli joka tapauksessa!

Tänään on jatkettu siedättämistä kurkkariin. Ylimääräisinä ärsykkeinä toimivat Nuppu, Ritu ja Kiisa. Tytöt eivät saaneet Yarria käymään niin kierroksilla, että se olisi vetänyt herneitä nenuliin kurkkarista. Mutta on pakko sanoa, että kyllä me mielellään tehtäisiin jotain muutakin reeneissä... Tänään sitten otettiin hiukan "seuraamista" (meillähän ei ole sille edes mitään käskyä) henkilöryhmässä. Suoritus ei ollut mikään napakymppi, mutta oikein hyvä 9-kuiselta junnulta, jolle ei ole opetettu seuraamista :-D Pari kertaa se lähti haahuamaan, mutta palasi hihnan kiristyessä paikalleen. Saisinkohan kohtapuoleen itsestäni irti, että ruvettaisiin oikein reenaamaan tuon rhontin kanssa? Jossain vaiheessa pitäisi Tepollekin yleistää/viedä häiriöisempiin paikkoihin noita tottisliikkeitä, että päästäisiin hommassa vähän eteenpäin. Me vaan paistatellaan vieläkin sen kahden vuoden takaisen ALOn ykköstuloksen valossa, eikä olla edistytty sen jälkeen ollenkaan - paitsi siinä upeassa metallinoudossa.

Poitsut pääsivät tänään yhdessä narulenkille. Kyllä se sitten on sohlaamista noiden veitikoiden kanssa! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee, mistä lähdettiin liikkeelle. Kaksi metriä portilta käännyttiin takaisin, kun narut oli seitsemään kertaan oiottu, Yarri oli loikkinut Tepon niskassa neljään otteeseen, Mamma oli tiputellut kilon nameja maahan ja menettänyt hermonsa totaalisesti. Nyt mennään kuitenkin suhteellisen järjestyksessä kilometrejä, narut ei kauheasti sekoile, Mamman kädet ei lähde irti kiskomisesta, palkkojen määrä on vähentynyt reilusti. Vastaantulijat ovat vieläkin tuolle pikkupojulle kova paikka, niistä täytyy pimeän aikaan ilmoitella. Samaa tietä kulkevat koirat kierretään toistaiseksi pienen matkan päästä. En usko pystyväni pitämään näitä hunsvotteja kurissa ja Herran nuhteessa (=välinpitämättöminä) ihan vielä.

19.03.2007

69cm, 34,4kg

Kyllä on pienten koirapoikien elämä yhtä reissaamista. Tänään lähdettiin vuorostaan Poriin ja Raumalle, kun lauantaina siis juuri oltiin Kokemäellä. Tänään olivat vuorossa Yarrin verikokeet, eli DNA- ja sappihappotestit. Pöytä oli pikkupojalle hitusen verran jännä paikka, ja sinne se pitikin nostaa. Pienen syliinkapuamisoperaation jälkeen se asettui pöydälle nätisti. Varmuuden vuoksi pidin sitä kuitenkin tiukasti syliotteessa (ollut siis pennusta asti rauhoittumisasento) jottei se pääse tekemään mitään äkillisiä säpsyjä. Edellisestä lääkärikeikasta ei näytä jääneen mitään ihmeitä antipatioita, vaan kaikki sujui hienosti. Jänskin juttu oli odotushuoneen koirapatsas... Vaa'allekin meinasin joutua naperon nostamaan, mutta se katsoikin parhaaksi nousta sinne ihan itse. Puntari näytti siis 34,4kg. Korkeus on mitattu Reijon tekemällä prototyypillä. Mittaustulos oli oikeasti 70cm, mutta yksin mitatessani keppi on todennäköisesti ollut hiukan vinossa.

Yarrilla oli muutenkin jännä päivä. Se pääsi nimittäin tutustumaan NightMary'sin hermeliineihin ja kääpiöluppiin. Oli siellä pari jotain isompaakin, mutta emäntä ei just nyt muista, mitä "pupusia" ne olivat... Ensin Yarria vähän jänskätti, mutta kanien liikuessa jännitys hävisi. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos häkki olisi otettu välistä pois! Joko kani olisi saanut tassusta päähänsä tai vaihtoehtoisesti päässyt hengestään. Ei viitsitty kokeilla ;-) Kovasti poitsua kuitenkin kiinnosti, mutta se ei alkanut huutamaan tai säätämään mitään erityistä.

Pikkupoitsut Linus ja Yarri eivät tulleet ihan samalla tavalla toimeen kuin pari kuukautta sitten viimeksi nähdessään. Kyllähän nuorukaiset temmelsivät vapaana pitkin kenttää, mutta koko ajan oli äänessä sellainen tietynlainen äijämäinen pohjaväre. Loppujen lopuksi sällien egot eivät mahtuneet saman kepin eri päihin, mikä ei Yarrin tuntien tullut mitenkään yllätyksenä. Kaverukset eivät muistaneet, että leikki loppuu hyvinkin lyhyeen, jos pinna alkaa palaa. Sittenpä jäpikät pääsivätkin kulkemaan kiltisti hihnoissaan.

Kiitos kaikille ystävällisistä sanoistanne vieraskirjassa! En olekaan yksin häpeäni kanssa :-) Ei vainenkaan, kovasti ollaan nyt harjoiteltu kurkkarin pitämistä. Yarrilla on ollut nyt koko ajan kuristuspanta, ettei kiristyminen olisi sille uusi asia. Ainakin kotioloissa pantaa voi kiristää nyt jo melko kireällekin, eikä sälli pidä sitä pahana. Tilanne on tietenkin tyystin toinen, kun ympärillä on muita koiria. Onneksi meillä on häiriöreenit keskiviikkona!

18.03.2007

Eiliseen pelleilyyn suivaantuneena tälle päivälle etsittiin mätsäri lähietäisyydeltä. Vielä en ole päättänyt, kuinka suhtaudun tämän päivän saldoon. Yarri käyttäytyi tosi kauniisti mätsäripaikalla. Se ei juurikaan kiskonut, haukkunut tms. Se piti kontaktia hyvin kuljeskellessamme ympäriinsä. Toisista koirista se tarjosi kontaktia, kuten myös lähietäisyydellä juoksennelleesta lapsesta. Vähän se loikotti ihmisiä vastaan, mutta sitä ei lasketa! Kehänauhojen ulkopuolella se siis käyttäytyi hienosti, Mamma on todella tyytyväinen.

Kehässä se sitten ei käyttäytynytkään. Tai käyttäytyi - huonosti. Ekaan kehään jouduimme juoksemaan, kun kehät vaihtuivat. Samalla vauhdilla jatkettiin sitten kehässäkin. Huh hei. Olisin kai voinut kävelläkin, etten olisi villinnyt naperoa, eipä vaan tullut mieleeni. Hampaat se antoi katsoa ihan ok. Tuomarilla oli ilmeisesti kova kiire, eikä hän kopeloinut koissua ollenkaan. Aikaa ei ollut myöskään edes siihen, että olisin ehtinyt yrittää saada Yarria seisomaan. Se kun juuri oli tehnyt sitä kehän ulkopuolella noin 20 kertaa. Toisessa kehässä edessämme oli Kalle-salukin veli Code, jonka Yarri päätti olevan yhtä ihana kuin veljensä. Huh hei. Tietänette, mitä siitä seurasi. Tuloksenamme oli sinisten pennujen kolmas. Kokemus ei kyllä ollut mitenkään mieltä ylentävä, emme saaneet harjoitella ollenkaan niitä asioita, mitä mätsäriin yleensä mennään harjoittelemaan.

Tepon maha oireili tänä aamuna ensimmäisen kerran tosi pitkään aikaan. Se söi aamuruokansa vasta sitten, kun Yarri meni kytikselle. Ruuan jälkeen se makaili sellaisella tietynlaisella kippuralla, josta heti tietää, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikerrus kesti kuitenkin vain pari minuuttia, jonka jälkeen puruluu maittoi tavalliseen tapaan, eikä kipuilusta ollut tietoakaan. Nyt miettiessäni muistan, että lähipäivinä on ollut joku toinenkin päivä, jolloin Teppo ei ole rynnännyt suoraan kupille. Toivottavasti masu ei ole menossa pahempaan päin.

17.03.2007

Hui sentään, millainen päivä meillä tänään olikaan. Yarrin ensimmäinen näytelmäpäivä on takana, ja kaveri tosiaankin ansaitsisi paikan teatterikorkeakoululla. Osasin varautua kiskomiseen ja höntyilyyn, ja jänskätin etukäteen Yarrin etuliikkeitä. Voi kuinka pieniä pulmia ne ovatkaan!

Jos näyttelyssä olisi valittu joko paras kiskoja tai paras rodeopelle, olisi Jarno ollut ehdoton voittaja kummassakin sarjassa! Kiskominen ja vouhkaaminen ei loppunut millään, kaikkien ihmisten syliin ja eväille olisi pitänyt päästä, happi meinasi loppua muiden koirien luo kiskoessa jne. Kierrokset laskivat onneksi sen verran, että Mammakin sai kahvikupollisensa juotua kaatamatta sitä. Yarrin kehäkäytöksestä minulla ei ole suurtakaan käsitystä, sillä vajosin ensimmäisten kahden sekunnin jälkeen häpeästä maan alle, enkä ole ihan vieläkään noussut sieltä :-) Nappula keksi, että se vähintäänkin kuolee, jos hihna kiristää sen kaulaa yhtään. Noh, sen näköistä se olikin Esiintyminen. Pukittamista, pakittamista ja rimpuilua, onneksi ei nyt tuomaria pakittanut tai arastellut. Huoh. Tuomari oli kuitenkin kiltti, ja antoi koirasta arvostelun. Positiivisesti ajatellen: Tästä on suunta vain parempaan päin :-)

16.03.2007

Jarnolla on hyvä maku. Eilen äijät olivat pisimmän päivänsä keskenään, yhdeksän tuntia. Yarri oli tuhonnut Tom Hankisin Cast Awayn, jota kukaan meistä ei ole jaksanut katsoa. Eipä tarvitse enää siis yrittääkään :-) Muutenkin se on ollut puhtia täynnä, kun emme ole ehtineet lenkille parina iltana, vaan se on saanut liikkua omatoimisesti takapihalla. Onneksi se sielläkin spurttailee yksinään. Tokikaan pää ei väsy kuten lenkillä haistellessa.

Päätä on väsytetty lähinnä haun rullailmaisun kanssa. Rullaan tarttuminen ei ole vielä ärsykekontrollissa, mutta hyvää vauhtia ollaan edistytty. Maksimissaan kaksi kertaa sälli yrittää nostaa rullaa, kun vihje on poissa. Tätäkin asiaa on ollut tosi mielenkiintoista opettaa ja opiskella, koska en ole aikaisemmin opettanut mitään asiaa ärsykekontrolliin asti. Olemme saaneet mukaan jo kosketuskeppitelineen (=maalimies) joka tosin seisoo aivan vieressäni. Nyt treenataan pari viikkoa erikseen ärsykekontrolllia ja etäisyyden kasvattamista maalimieheen. Joka kerran ohjatuissa treeneissä mietin, miksi me tätä oikein tehdään. Mua ei sitten hiukkaakaan kiinnosta haku... Pikkupoju kuitenkin saa niin hyvää aivojumppaa, ja itse opin kouluttamista tällaisella meille ei-niin-tärkeällä jutulla. Tämän reilun kuukauden aikana on ollut ilahduttava huomata, kuinka Yarrin pinna on pidentynyt reilusti. Alkuun se malttoi tehdä 1-3 tarttumista, ennenkuin ympäristö vei voiton. Nyt se tekee puolitutussa ympäristössä kymmenenkin nostoa. Mamma tykkää, kun pinna pitenee!

13.03.2007

Nyt on kaksi päivää tuuli puhaltanut aivan eri suunnasta kuin viimeksi päivityksiä tehdessä. Koirat toimii sekä kimppa- että erillislenkeillä tosi mallikelpoisesti. Tempesteriä nyt tietty saa vetää viimeisen vartin perässä, koska kilot painaa niin kovasti. Pappa alkaisi olla mallillaan kun vielä puolisen kiloa saisi painoa pois. Juuri tultiin Jarpan kanssa lenkiltä. Yhdelle koiralle -jota siis väistimme reilusti, kun napero ei ole ihan vielä valmis ohituksiin- se haukahti. Kaikki ihmiset mentiin kontaktin kanssa ohi, jopa lumipenkkaan hyppivät lapset. Vähän emäntää jänskätti ohittaa taaperoikäinen lapsi vaunuineen. Koiranapero ei ollut moinankaan, vaikka rattaiden työntäjät ohittivat meidät hetken päästä juosten. Ainoan isomman reaktion saivat aikaan yhdessä pihassa majailevat patsaat. Siellä on ukkoa, akkaa, bernhardilaista, ilvestä ja vaikka mitä. Portin pielen ilves sai haukut niskaansa. Sääli, ettei voitu mennä tutustumaan siihen, kun se kuitenkin on siellä ihmisten pihassa. Olin kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen.

Muutenkin poitsut ovat olleet tosi kivasti. Jarppa ei enää hypi aivan kamalasti Tepon niskaan niiden ulkoillessa takapihalla. Tähän astihan (vauva-aikaa lukuunottamatta) Teppo on päästellyt kulkiessaan ärräpäitä, kun Yarri loikkii rhodeloikkia hivotellen Teppoa. Nyt sekä loikkiminen että kiroilu on vähentynyt. Eilen ja tänään ei oltu tuhottu mitään. Olen tainnut tehdä sälleille niin vaikeat kongit, että ne ovat raasut uurastaneet itsensä niiden kanssa ihan väsyksiin. Hyvä niin, silloin on saavutettu tavoite!

11.03.2007

Kyllä tänään taas kimppalenkillä koeteltiin Mamman hermoja. Elämää suuremmaksi kysymykseksi nousivat kaksi viehkoa varista, jotka lennähtelivät edellämme koiria härnäten. Teppohan noista ei välittänyt tuon taivaallista, mutta pikkupojalle ne olivat ihmeellinen juttu. Se ei selkeästi oikein tajunnut, mitä ne ovat - ja sitä harmitti suunnattomasti, kun varisten luo ei päässyt kiskomalla ja haukkumalla. Muutoin lenkki menikin aika kivasti. Yarrilla eivät jostain syystä toimineet namipalkat, vaan suurempi vahviste oli se, että kaveri sai jatkaa matkaa hihnan löysättyään. Ihan sama, mulle passaa kumpi vain, kunhan toimii! Pari kiskomissessiota se meinasi ottaa, mutta osasivat nuo vastavuoroisesti kulkea sitten ihan nätistikin. Yarri ei haukkunut yhdellekään vastaantulijalle, kun ehdin itse olla tarpeeksi nopea ja aukaista namibaarin. Meidät ohitti takakautta jopa pyöräilijä, johon kukaan ei reagoinut mitenkään. Häkellyttävää.

10.03.2007

Eilen pikkusälli oli pyykkitelineestä huolimatta onnistunut nyysimään kirjahyllystä aiemmin aloittamansa Aku Ankan. Onneksi se oli jatkanut siitä, joka tosiaan viimeksi jäi kesken. Teline ei ollut liikahtanutkaan paikaltaan, ja on täysi mysteeri, kuinka sälli sai taskarin sieltä esille.

Ruska kävi eilisiltana väsyttämässä junioria. Pojat painivat ja mälväsivät varmaan kolmisen tuntia. Yarri oli hieman ihmeissään, kun Ruska iskikin jossain vaiheessa silmänsä Teppoon. Teppohan on siis leikattu uros: omasta mielestään Tosi Äijä, ja muiden urosten mielestä hemaiseva tyttönen. Riitojen välttämiseksi nämä kaksi poikaa oleilivat portin eri puolilla. Yarri-rukka taas yritti tunkea itseään Ruskan nenän eteen: "Hei, nääksä, mä oon tässä! Tuutko painiin mun kaa, tuutko? Hei Ruuuuskaaaa! Ei Teposta tartte välittää, se on kärtty. Tuu mun kaa!" Vielä Idolin lähdettyä meillä piisasi virtaa niin, että Yarri painoi pitkin takapihaa aivan mieletöntä kyytiä. Johan se ehti ladata paristojaan muutaman minuutin...

Tänään tapahtui jotain ihan kummallista. Jarnomaattori antoi Mamman nukkua aamulla reilusti yli ysiin! Häkellyttävää. Koko rhonttiaikana en ole saanut näin pitkiä yöunia. Olen sen verran herkkäuninen, että herään täysin siihen, jos Yarri käy ovella katsomassa, että olenko jo hereillä... Kiva. Mutta nyt olo on pirteä!Peetu tulikin aamukahville. Nuorukaiset painalsivat tunnin verran sekä pitkin takapihaa että eteistä. Testattiin taas sekin, että Yarri voi leikkiä toisen kanssa kepillä, kunhan keppi ei ole liian lyhyt. Jos lelujen kanssa on naamakkain, tulistuu meidän sälli. Jos taas annetaan hammaspusuja (Kiitos Marikalle termistä, kuvaa hyvin näiden mälväämistä!), ei haittaa yhtään olla lähellä muita poikia. Aamusta ilmestyy varmasti kuvia, kuten myös Ruskan eilisestä käynnistä.

08.03.2007

Täytyy myöntää, että tänään tulin kotiin henkeä pidätellen. Hitusen jänskätti, että mitä saadaan lisätä tuhotilille. Tosin aamulla kaukosäätimet oli nostettu ylös, ja kirjahyllyn eteen asensin (kohtuullisen helposti kaatuvan) pyykkitelineen. Kongit oli täytetty valmiiksi, jotta Reijon oli helppo antaa ne koirille töihin lähtiessään. Yllätys oli suuri, koska yhtään mitään ylimääräistä ei oltu puuhailtu tänään. Pyykkiteline kylläkin oli kenollaan, joten sitä joku pikkuinen oli käynyt nenällään työntelemässä. Ilmeisesti kolahdus on tullut juuri otolliseen aikaan, joten josko kaveri oppisi, että vesisuihkun korvikkeita on käytössä, vaikkeivät ihmiset olekaan kotona.

07.03.2007

Lisätään tilille kolme taskaria ja yksi kaukosäädin, kiitos! Kaukosäädin oli Iskän oma moka, kaket oli unohtuneet yöpöydälle. Mikä ihme noissa kakeissa on? Luulis, että paljon kivempaakin natusteltavaa löytyisi. Tämä versio oli kylläkin jäänyt keskeneräiseksi, koska se toimii vielä ;-)

Jaahas, tämän päivän tarinasta on näköjään tulossa Voi Minua Huonoa Koiranomistajaa -vuodatus. Yhteis- tai erillislenkkeily ei ole kuunaan ollut niin vaikeaa kuin tänään. Eka käytiin Yarrin kanssa kahdestaan lenksa. Poitsu ei juurikaan vetänyt eikä haistellut ylettömästi, mutta säikytti kaikki kaukaisetkin kulkijat kumealla haukunnallaan. Mörköily korostuu vielä näin pimeällä, vaikka osaa tuo päivänvalollakin kauhistella kummallisia kulkijoita. Kotiinpäin lähdettiinkin seurailemaan yhtä sauvakävelijää, jotta junnu sai paljon palkkaa nätisti kulkemisesta, eikä ennättänyt tuijotella sauvailijaa. Sauvailijamummo vaan viipotti niin kovaa kyytiä, että jätiin kakkosiksi alta aika yksikön.

Seuraavaksi haettiin Tepander mukaan. Se kiskoi ja hinkui eteenpäin. Se sai Yarrinkin riekkumaan, joten käännyttiin suunnilleen portilta takaisin kotiin ja otettiin uusi yritys muutaman minuutin päästä. Lyhyt kävely sujuikin sitten suhteellisen ok, kunnes oltiin melkein takaisin kotona. Siinä vaiheessa vastaan tuli ainoa mummo, jota Teppo näyttää oikeasti vihaavan. Nooh, sehän (siis Teppo, ei mummo) nosti tietysti metelin, jolloin Jarppakin avasi sanaisen arkkunsa - onneksi vain parin haukahduksen verran. Ja jotta tässä ei olisi vielä kaikki, veti Teppo päänsä pannasta läpi. En käsitä kuinka se kävi, mutta yhtäkkiä se oli mummon vieressä, ja mummo perhana meinasti vielä ruveta kumartelemaan pienen sesukan puoleen "kun se on niin suloinen kun se tulee tervehtimään". Mrrrh. Onneksi sain pysäytettyä mummon, eikä Teppo lähtenyt livohkaan, vaan tuli kauniisti hakemaan kinkkupasteijaa palkaksi luoksetulosta. Sain otettua sen syliin, jolloin mummeli alkoi leperrellä Yarrille. Meidän ihmisystävähän oli sitten menossa nuolemaan mummelin naamaa, minä roikuin hihnan päässä, olin kompastua Tepon maassa roikkuvaan hihnaan ja toisella kädellä roikotin Teppoa kainalossa. Voinette kuvitella tilanteen. Minut tuntevat voivat myös kuvitella, kuinka lähellä oli emännän sanaisen arkun aukeaminen. Haluasiko joku myydä meille halvalla talon jostain keskeltä korpea? Mieluummin hyvin halvan ja vielä sellaisen, jossa ei olisi naapureita peninkulman säteellä?

Seuraavana meillä onkin vuorossa jokailtainen sauna. Nyt, kun Yarri uskaltaa kulkea raput, on meillä melko ahdasta saunassa. Lauteet pitäisi rakentaa uusiksi, koska Jarno-parka joutuu olemaan lattialla, ja reppana kurottelee sieltä edes päätä löylyihin. Kovasti se olisi tulossa lauteille, mutta kun sinne ei vaan mahdu. Sillä tuntuu olevan kovasti tuota löylykestävyyttä. Natikka jää vielä hyväksi aikaa löylyihin, kun Teppo jo häipyy. Eilen jopa Iskä jäi toiseksi :-)

06.03.2007

Päivän saldona pari tuhottua Aku Ankan taskaria. Juuri toissapäivänä iloittiin siitä, ettei junnu ole hoksannut tyhjentää kirjahyllyä. Siitäs saatiin. Argh. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, vai kuinka se vanha kansa sanookaan.

05.03.2007

Tänään jatkettiin kovaa riehumislinjaa. Kiltisti ollun päivän jälkeen -siis mitään ei oltu tuhottu, ei mitään, ei yhtäkään esinettä- tänään juniori-iän saavuttanut Jarpanaatti pääsi juoksemaan Karlsson -salukin kanssa. Kaveruksilla piisasi vaihteeksi vauhtia. Tätä kaksikkoa ei kyllä kuunaan voisi päästää vapaana minnekään aitaamattomalle alueelle, koska niiden korvat häviävät täysin toisen läsnäollessa. Pihalla olevassa pressutallissa on jotain mystistä. Jo viimeksi kiinnitimme huomiota siihen, että Yarri kiertää tallia Kallen perässä toiseen suuntaan, mutta toiseen suuntaan vetää liinat kiinni. Samalinja jatkui tänäänkin. Vieläkään emme saaneet selville, mitä kamalaa tuolta toiselta nurkalta näkyy.

Riehunnan päätteeksi käytiin moikkaamassa Pekko -pappaa ja Mummia. Kyllä oli pitkäkoipisilla kivaa painaltaa keskenään pitkin olohuonetta. Teppo taas nautiskeli leikkimisestä tennispallon kanssa sekä Mummin suukoista.

04.03.2007

Viikonloppu jatkui mukavissa merkeissä. Aamulla kylään tuli Buka-"veikka". Poitsuilla yllättäen riitti virtaa juosta pitkin pihaa ja antaa toisilleen hammaspusuja. Tästä reissusta todisteena muutamia kuvia. Kaveruksista yritettiin ottaa myös seisotuskuvia, mutta jostain syystä kamera päätti -ihan itsekseen siis- tehdä kaikista kuvista valkoisia.

Heti Buksun lähdettyä mentiin ekaa kertaa remmilenkille vieraiden koirien kanssa. KOekaniineina olivat portugeesit Ruuben ja Joonas. Kyllä meinasin olla ihmeissäni siitä kiskomisesta ja häsäämisestä. Onneksi ystävä tiesi varautua, ettei matkamme ehkä edisty juuri lainkaan, koska pysähdyn aina kun Jarppa kiristää hihnan. Yllättävää kyllä en sitten muistanut koko ajan keskittyä, ja kaveri kyllä pääsi hihna kireällä etenemään. Mrrr, taas saan tehdä töitä sen kanssa. Säännölliset remmilenkit on pakko ottaa ohjelmaan nekin, jotta tämän naperon kanssa voi joskus kulkea ihmisten ilmoilla muidenkin kanssa!

03.03.2007

Tänään oli poitsuilla mukava päivä. Teppo sai köllitellä kotona rauhassa iskän kanssa, kun riiviö lähti Mamman kans metsään. Käytiin hankikävelyllä Peetulaisen kanssa. Pari kertaa poitsuille piti hitusen korottaa ääntä, kun meinasi leikki leimahtaa tulisemmaksi. Pieni haaverikin sattui matkan varrella. Yarri luotti siihen, että Peetu väistää, kun herra Täspästikkeli juoksee suoraan päin. No, kuten arvata saattaa, Peetupa ei väistänytkään, vaan kaverukset mäjähtivät toisiaan päin rintalastat tanassa. Pelästyin jo, että Yarri satutti etujalkansa, kun näytti keventävän sitä. Ei siihen mitään kuitenkaan käynyt, taisi nappula vaan säikähtää itsekin, koska päin juokseminen väheni huomattavasti. Kolari ei kylläkään auttanut yhtään ajoittaiseen kuurouteen. Mamman millimetrin pituista pinnaa todella koeteltiin, kun kaveri ei kuunnellut parissa paikassa luoksetulokutsua lainkaan. Täytyy vaan uskoa ja luottaa siihen, että kun pohjat on tehty kunnolla, tulee se tuloskin joskus aikuisempana näkyviin. Ai niin, reissussa aukesi myös oikean korvan kärki. Toivottavasti se saadaan hyvin kiinni.

Lenksan jälkeen äijät jäivätkin keskenään, kun Iskä lähti hommiin ja Mamma lemmikkitarvikekutsuille. Jarno oli askaroinut sillä aikaa hieman Tepon lampaantaljaa, jonka oli käynyt nyysimässä Tepon mäkistä. Viksu kaveri, omaan taljaansa ei ollut koskenut lainkaan!

02.03.2007

Mä olen keksinyt hyvän tsydeemin, kuinka pääsen rauhassa kakalle. Mähän oon yleensä aamuisin mennyt ulos vasta ruuan jälkeen, aikaisemmin en suostu. Siinä ei auta, vaikka Mamma laulais enkelten kielellä. Sitä se ei kyllä osaa, laulamista siis. Nytpä pyydän ulos minuutti sen jälkeen, kun Jarppa on häipynyt. Uuden ulkoilupyynnön teen just ennenkö Jarppa saa ruokaa. Sillon se ei malta lähteä mukaan, ja mä saan touhuilla rauhassa pihalla. Kakara perskuta kun loikkii noita pitkäkoipiloikkia niin liki mua, että mulla meinaa palaa pinna. Muuten on natikan kans menny ihan kivasti. Se antaa mun pitää mun ruuat, eikä tuu härkkiin siihen. Samalle sohvallekin me mahdutaan. Ja sanoon Mammalle huomenta. Sillon Mamma makaa lattialla, ja me molemmat yritetään päästä nuolemaan sen naamaa. Jarppa ei kyllä vielä ihan oo sisäistänyt sitä ideaa, koska se saattaa mennä istumaan Mamman päälle, tai jopa maate, ja sit se kattelee sieltä maailman menoa.
-Teppo-

Nyt on Jarpanaattorin rullapanta tilattu. Pari viikkoa menee, ennenkö jätkä saa hakuvarusteensa. Tosin meillä on toiminut ihan hyvin rullana tuo puutarhaletkun pätkäkin... Eipähän pientä pitkäkoipea tunnu häiritsevän ton materiaalin suulla koskettaminen mitenkään! Eiliset harkat menivät oikein hienosti, mitä nyt latenssi alkoi kärsimään. En selkeästi ole tehnyt pelisääntöjä selväksi: jos haahuilet riittävän kauan, niin palkkion mahdollisuus häviää. Sori vaan. En ole itse osannut edetä asiassa, jotenkin tuota koiraa pitää vielä niin "vauvana" ettei siltä voi vaatia asioita. Yllättäin sammuttaminenkin toimi vieraassa ympäristössä ja jopa ulkona. Öööh... ja tässä kohtaa ei varmaan kannata päivitellä viikon aikana tehtyjen treenien vähyyttä vs koiran toimivuus eilen.

Lis. Iltahämärissä käytiin koko porukka metsässä tallailemassa. Syksyisen eksymisen jälkeen mä en mene yksin metsään, en ainakaan hämärän laskeutuessa. Nooh, väsytettiin sitten Tenookkeli oikein urakalla. Se reppana kauhoi hirveällä vauhdilla puolimetrisessä hangessa ihmisten jalanjäljistä toisiin. Repuska oli aivan onnessaan, antennihäntä vain vispasi suoraan taivasta kohden. Jarppa kävi pitkillä jaloillaan loikkimassa kevyesti hangesta toiseen. Sitä väsytettiinkin sitten pienillä viestin vienneillä. Tosin ne reenit ovat tällä hetkellä sitä, että se juoksee ihmisten väliä hakemassa palkkaa. Varmaan siihenkin pitäisi harkita jonkinmoisen koulutussuunnitelman tekoa - sitten joskus. Pääasia oli se, että nyt kaveri meni Reijon luo perille asti, kun ekalla yrityksellä tuli palkkaa. Olen vähän suunnitellut, että tuota juttua voisi alkaa reenata kahden kosketuskepin kanssa, jotta sen saisi älyvarmaksi. En vaan ole vielä perehtynyt, kuinka juttu käytännössä jatkuisi eteenpäin niin, ettei sekoa hakuun...

28.02.2007

Tempesterin Teppo on Mamman pieni TOKO-mäykky! Eilisten treenien ohjelmistoon kuului ohjattu nouto. Ekan kerran päätin kokeilla vasenta kapulaa. Keskelle Jarkko -ohjaaja kävi laittamassa lyijypainotetun, alumiinisen, puolikiloisen noutokapulan, jotta "ei se ainakaan sitä hae". Mamma antoi käsimerkin vähän hassusti - ja arvatkaapa, minkä kapulan Tempesteri kävi nouditsemassa!! Kapula oli niin painava, että Tepon takajalat melkein nousivat ilmaan, ja metalli tuntui varmasti pakkasella aika ikävältä suussa. Mutta kun Mamma kerran käski... Hyvä ettei tullut tippa linssiin. Miun karvamakkara :-) Metallinouto ei ollut mikään vahinko. Toisella kertaa pyysin pelkästään "tuo" -vihjeellä tuomaan käteeni jonkin esineen, kapulan, hanskan, hihnan, mitä kaveri nyt ikinä maasta löytääkään. Vihje toimii meillä ikäänkuin aivojumppana: tuo mitä tahdot, kunhan tuot Mamman käteen. Ensin se toi jättimäisen ison puisen noutokapulan, sitten toisen, sitten painavan alumiinikapulan, hanskan, toisen hanskan, ja sitten tavarat jo loppuivatkin.

26.02.2007

Olipa hyvä, etten eilen ehtinyt palauttaa rhonttiponttia kasvattajalle. Tänään se on ollut oikea muru. Kaveri on vaan leikkinyt omilla leluillansa, eikä ole tuhonnut mitään, ei sovitellut kissaa suuhunsa, ei mitään. Lenkillä se toimi tosi hienosti, tuli koirakaverin luota kutsulla pois, ei lähtenyt kauas, piti spontaktia. Kirjaston tätikin suhtautui suopeasti 599-sivuisen kirjan lukeneeseen koiraan. Toki muutamien kymppien lasku rapsahti maksettavaksi, koska kyseistä kirjaa ei saa mistään korvauskirjana hankittua, vaan se täytyy todellakin maksaa. Olisi ollut edes uudempi kirja, niin sitä olisi saanut kirjakaupasta. Onneksi sälli söi sen kuitenkin niin, että voin itsekin lukea sen. Mitä se nyt kansien puuttuminen haittaa? Olisinhan tosin voinut yrittää väittää, että kirja oli rikkinäinen jo lainatessani sen...! Ehkä ei olis mennyt läpi :-)

25.02.2007

Kovasti paljon onnea Bawabun Z-lapsille vielä tätäkin kautta! Sisarusparvi teki hienon ensiesiintymisen Hesan pentunäyttelyssä. Tähtien tähtenä on pakko mainita Linus, joka pesi aivan koko porukan ollen BIS! Jatka samaan malliin, jäbä!

Omasta rhontista ei tänään voi todeta muuta kuin "Aaarrrgh!" Kaveri pisti palasiksi kirjankannet, herätyskellon, puhelimen akun, kirjaston kirjan, ruuvimeisselin, linimenttituubin ja epäkesko -näädän. Nämä kaikki se siis kävi ensin varastamassa piirongin päältä... Ai niin, ja Tepon mökin sisällys oli luonnollisesti levitelty vaatteiden kanssa olohuoneeseen. Herätyskellon patteria se ei ollut tällä kertaa pistänyt palasiksi. Voi per%#&!jantai. Kaikki tämä oli tapahtunut noin puolen tunnin aikana, kun Reijo oli hakemassa minua synttäripippaloista kotiin. Minulla on pieni epäilys, että huomenna putka kasataan uudelleen käyttöön... Nyt poitsu on täysin uupunut kaikesta ahertamisesta ja nukkuu pienellä kippuralla sikiunessa tuossa selän takana. Voi villahousut sentään.

24.02.2007

Portaat ovat Yarrille edelleen jännä paikka. Aamun eka projekti on nyt pari päivää ollut kellarissa käynti. Ensin natiainen kurnuttaa portaiden ylätasanteella, kun ei rohkene tulla alas. Sitten se varovasti kulkee ensin alas ja on aivan tohkeissaan ja käy kierroksilla voitettuaan itsensä. Sen jälkeen se juoksee raput pari kertaa ylös ja tulee kohtuullisen inhimillistä tahtia alas. Että voi emäntä tulla pienestä onnelliseksi!

Tänään tehtiin nostamisharjoituksia kotona vieraiden läsnäollessa. Yllättävän hienosti napero toimi, vaikka ihmiset olivat sille tosi kova häiriö. Pari sarjaa otettiin myös siten, että sammutin tarttumista, kun vihje (=kosketuskeppi) ei ollut päällä. Hetkisen kaverilla raksutti, mutta näytti oivaltavan jutusta edes jotakin. Toivottavasti ei kiirehditty tässä liikaa, sillä muissa ympäristöissä tarttuminen ei ole vielä erityisen vahvaa. Se tuli todettua edellisissä kimppareeneissä. Yarrin kanssahan siis opetellaan nyt haun rullailmaisua, jos en ole huomannut sitä aikaisemmin kertoa. Se on sinänsä hassua, koska emäntää ei kiinnosta haku millään lailla... Onpahan poitsulle tekemistä, ja voihan tuosta rullailmaisusta jalostaa sitten vaikka kanttarellien tai myrkkyhaperoiden ilmaisun jos tahtoo.

Äsken käytiin Jarpatin kanssa vähän katsastamassa kaupungin menoa. Sen kanssahan on kuljettu kaupungilla ja ihmisten ilmoilla suunnilleen vauva-aikana, ja sen jälkeen ollaan elelty aivan pellossa. Ekat pari minuuttia meni häsäämiseen, nameilla ei ollut mitään arvoa, hihna oli kireällä ja silmät kulki kohti kaikkea muuta kuin minua. Yllättävän pian se muisti taas yhteiset pelisäännöt. Oli ilo huomata, että jotain sille on tarttunut mieleen näistä aikaisemmista harjoituksista. Hihna kun kiristyi (=emäntä pysähtyy), niin poitsu palasi kyllä paikalleen. Ihmisten tullessa vastaan se alkoi tarjota kontaktia. Kenellekään se ei haukahtanutkaan. Yhtä setää nappula yritti mennä tervehtimään, mutta palasi takaisin heti kun hihna kiristyi. Nyt on otettava ohjelmistoon myös nuo kaupungilla pyörähtämiset. Kohta mun on tehtävä meille lukujärjestys, että kaikki asiat pysyy mielessä ja järjestyksessä ja kaikki tulee tehtyä.

Justiina-kissalta lähti eilen hammas. En tiedä, onko se loukannut sen joskus, vai miksi se irtosi. Juuri ei näyttänyt olevan kovinkaan pitkä, ja se oli jotenkin tummuneen oloinen. Suu ei kuitenkaan ole mitenkään kipeä, sillä heti alakulmurin (niin, siis hammas oli vielä kulmuri) lähdettyä se meni raksukipolle ja söi hyvällä ruokahalulla. Muuten miiru näyttää olevan aivan kunnossa.

22.02.2007

Tänään on ollut hyvä päivä ja huono päivä. Huonoon kuuluu esmes se, että Parppis oli iskenyt hampaansa kipugeelituubiin. Hyvää asiassa on se, ettei se varmastikaan tee sitä toiste. Hyvää oli se, että poitsut köllittivät kaikki sohvalla kasassa: Reijo putoamisesteenä, Yarri Reijon ja selkänojan välissä jalat kohti taivasta ja Teppo koko keon päällä. Huonoa siinä oli se, että Reijo miltei myöhästyi iltavuorosta töistä, koska kasassa oli niin mukava mammittaa. Reeneissä meni eka jakso oikein hienosti, ja toinen huonosti. Yarri ei toiminut toisella kertaa mitenkään. Hyvää siinä oli se, että itse piti hieman miettiä omaa toimintaa ja suhtautumista asiaan. Tuli taas todella hyvin esille, että kouluttaminen todellakin on mekaaninen taito - ja nyt taito ei ollut hyppysissä. Kuka onnistuu pudottamaan naksun kesken sarjaa? Minä!

Reenin jälkeen poikettiin hakemassa Nellin takin kaavat lainaan. Nelli asuu kerrostalossa, ja vasta ekalla rapputasanteella mieleen juolahti, että mitäs jos Yarri ei kulje näitä(kään) rappusia alas. Olihan se testattava ennen ylemmäs kiipeämistä. Koissu veti tasanteelle levyksi ja pisti jopa kynsillä vastaan. Ei puhettakaan, että edes palkka olisi toiminut - houkuttelusta ei siis apua. Sorruin tosi rumaan fyysiseen manipulointiin. En tietysti satuttanut vastaanhangoittelevaa koiraa, mutta nostin sen reippaasti rappusiin niin, että myös takajalat olivat tasanteelta pois. Hyvin varovasti ja matalana se luikki loput portaat alas, ja sai tietysti hirmuisen jackpotin siitä hyvästä. Nellillä sitten leikittiin hetken verran ennen kotiinlähtöä. Nelli tosinkaan ei hirveästi arvostanut nuorta ja innokasta sulhasehdokasta... Rappusiin mennessä en edes katsonut tuleeko koira perässä. Se kipitti raput alas kuin olisi aina kulkenut niissä!

Kotona oli sitten pakko kokeilla alakerran rappuset. Niitähän Yarri ei ole suostunut kulkemaan kertaakaan, vaikka katsottaisiin bilishuoneessa kahden tunnin leffa. Siellä se költsii ja piippaa ylätasanteella yksinään. Laskeutumisessa eivät ole auttaneet muut koirat eikä mikään. Nytkin se iski liinat kiinni. Otin sen taas hellään syleilyyn ja nostin rappusiin. Pienen hangoittelun jälkeen se meni raput alas ja sai alatasanteella hirveän määrän palkkaa. Palkkana toimi tietysti myös se, että kaveri pääsi tutustumaan aivan uuteen tilaan! Sitten kuljettiin rappuja ylös ja alas, eikä minun tarvinnut kulkea edes tukena mukana. Jokaisesta alasmenosta poitsu sai tosi reilusti namppaa. Päätin olla potematta huonoa omaatuntoa tästä täysin tapojeni vastaisesta toiminnasta. Nih.

Alakertaan pääsemisen myötä Yarrille avautui todellakin aivan uusi maailma. Nyt meillä näyttää olevan yhden saunakoiran sijasta kaksi... Ekalla varovaisella löylynheitolla vähän jänskätti, mutta koko ajan se oli tulossa takaisin saunaan, vaikka se heitettiin välillä jäähylle. Lauteille se ei sentään päässyt - toisin kuin Teppo.

21.02.2007

Pari viimeistä päivää ovat olleet niin kiiruita, ettemme ole ehtineet edes päivittää sivuja. Teppo on keskittynyt välttelemään ulos menemistä. Siellä on aivan liian kylmä. Repuskainen oppisi varmasti helposti kisujen hiekkikselle, jos sille annettaisiin siihen mahdollisuus :-) Jarpanaattori taas on askarrellut kaikenlaisia lehtijuttuja (mm. koirakerhon jäsenmaksulomakkeen), johtolistakorjauksia ja teknisten välineiden huoltoa. Se selkeästi on päättänyt, ettei meidän makkarissa tarvita digiboksia eikä olkkarissa laserosoitinta, vaikka siitä kovasti pitikin. Kaukosäätimet nimittäin tuhottiin molemmista... Digiboksin kaukosäätimen kanssa kaveri osasi kuitenkin jo varoa pattereiden sisältöä, ja oli jättänyt paristot koskematta. Ai niin, ja olihan kaveri jyrsinyt myös käsirasvapurtilon. Varo vaan Nelli, sä saat haastajan täältä! Emännällä taas on pitänyt kiirettä parin koirantakin kanssa. Pitihän Jarpalle saada koiran väriin sopiva asu. Siitä tullee sivuille myöhemmin kuvia. Kaavat tulevat myöskin tänne. Viikonloppuna nimittäin huomasin, ettei hyviä ja ennenkaikkea helppoja takkikaavoja olekaan niin vain netistä saatavilla.

19.02.2007

Kyllä on pakko myöntää, että vapaapäivän vietto on rankkaa. Pekko-pappa oli kuudelta sitä mieltä, että porukka voisi pikkuhiljaa alkaa heräillä. Ulkoilu ja ruoka eivät muuttaneet asiaa muuksi. Seiskan jälkeen meidänkin pojat sitten alkoivat käymään levottomiksi, joten Mammahan sitten nousi ylös. Hohhoi.

Ai niin, en ole muistanutkaan kertoa, että meillä on hoitokoiran lisäksi hoivakoira. Yarrihan bongasi sen Tepon silmätulehduksen viime viikolla. Nyt se on bongannut Pekolta auenneen silmäkulman ja rasvapatin kaulalta. Se haistelee hyvin keskittyneesti ja määrätietoisesti. Pitääpä alkaa seurata, huomaako se esmes ihomuutoksia niinkuin Toto.

Tänään porukalla on ollut hieman enemmän virtaa kuin eilen. Toki ne osaavat rauhoittua, nytkin makoilevat kaikki tuossa jaloissa. Pekon ikä (10v) alkaa kyllä jo näkyä pinnan lyhenemisenä. Se kun ei enää jaksa veuhdata mukana, alkaa kuulua ärinää. Yllättävän hienosti Jarpanaatti sitä uskoo. Teppo taas on saanut jonkin ihmeellisen virtapiikin. Se käy hakemassa Yarria leikkiin ja juoksentelee sisällä oman jättiläispossunsa kanssa.

Illalla Pekon lähdettyä Jarno Kippurahäntä pääsi vielä pikaiselle tervehdykselle Kalle-salukin luo. Reilun puoli tuntia pojat painalsivat pitkin pihaa - ja Yarri toden totta päätti testata viehätysvoimaansa. Tai mitään testata, se kävi suoraan asiaan. Mulla meinasi olla tekemistä, että sain sen pihtiotteen irrotettua. Poitsut näköjään päättivät pitää roolit tänään noin päin. Saas nähdä seuraavalla kerralla, kuinka osat silloin jaetaan. Sen verran Jarpalle jäi ikävä, että se ulvoi koko viiden minsan kotimatkan - koira joka ei juurikaan metelöi autossa. Vaan nyt se on niin väsy, että tuskin jaksaa kauheasti askaroida omiaan, kun menen ompelemaan sille kevyttä tikkitakkia.

18.02.2007

Eilinen oli vähän levotonta koko päivän. Teppo nyt oli omissa oloissaan, eikä enää huomautellut kenellekään. Nämä kaksi pitkäjalkaista vain kuljeskelivat ympäri huushollia. Yarri loikkasi heti ylös, kun Pekko vähänkään vaihtoi paikkaansa. Toki ne malttoivat ottaa parin tunnin unosetkin. Yarri oli kertakaikkisen naurettavan näköinen, kun se päätti liikkuua pomppimalla makuuasennossa. Pekko oli vissiin suopeampi siten ;-) Pari kertaa pappa huomautti liian kovasta käsittelystä, mutta muuten ei ollut mitään pulmaa. Ruokailut ja muut sujuivat aivan mallikkaasti. Kukaan ei yrittänytkään toistensa kupeille ennenkuin omistaja oli sen tyhjännyt. Ainoa avonaiselle ruokalaatikolle rynnännyt oli walesipappa. Meidän pojat katsoivat vierestä, että eihän tuolta voi itse ottaa, kun sieltä aina ihminen antaa ruokaa.

Ensimmäinen yö takana, ja pakko ihmetellä, kuinka helposti se loppujen lopuksi sujuikaan. Yöllä porukalle sai pariin otteeseen toivottaa hyviä unia, ja vihje toimikin jokaisella heti. Kahdeksan aikoihin Pekko oli sitä mieltä, että ruokaa on saatavat NYT ja se sai helposti jopa ikiunisen Teponkin huutamaan ruokaa...

Lis. Tänään äijät ovat olleet sen verran ihmisiksi, että minäkin sain ottaa kauan kaivatut päikkärit. Koko konkkaronkka oli mukana ilmaisureeneissä, ja se taisi viedä mehut kaikista. Yarrin tarttumiset sujuivat hyvin. Eka 3x5krt meni vähän haahuiluksi. Toinen oli jo kohtuullisen hyvä, ja kolmannella kerralla tein vain 2x5krt. Siinä koissu toimi niinkuin oli tarkoituskin. Käytiin siis metsässä nostelemassa puutarhaletkun pätkää :-) Nyt täytynee lisätä hommaan kestoa, tähän asti palkka on rapsahtanut heti, kun Jarnappa on nostanut letkun maasta.

17.02.2007

Meilläpä onkin tulossa jännä viikonloppu. Vanhempieni walesipappa Pekko tuli hoitoon. Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi muutama seikka. Pekko ei ole koskaan ollut hoidossa. Meillä ei ole Yarrin aikana ollut koiraa hoidossa. Pekko on leikattu, ja Yarri on sitä mieltä että se on tyttö. Ekan viiden minsan jälkeen Pekolla oli silmäkulma auki, kun isot vähän temusivat. Teppo oli hävinnyt sohvalle murjottamaan. Yarri piipittää koko ajan, ja saa säännöllisin väliajoin astumisyrityksistä vettä niskaansa. Tosi rentoa ja positiivista... Ekan tunnin jälkeen Pekko alistuu huokaillen kohtaloonsa, ettei isäntäväki tule heti hakemaan sitä kotiin. Isot makaa vierekkäin, ja Jarnappa on koko ajan valmiusasemissa, josko pääsisi selkään. Teppo makaa lampaantaljalla ja murisee kaikille ohikulkeville. Huh hei. Tästäpä joutuu raportoimaan ehkä parikin kertaa viikonlopun aikana!

16.02.2007

Taas toi napero pilas mun hyvät tsydeemit. Mä kun luikahdan tuolta portin alta kaksin ollessa. Kukaan ei ole huomannut sitä ennenkö eilen, kun pikkusälli sitten oli tiputtanut kostoks taulun seinältä ja syönyt sen. Ja mä en sit kerenny enää takas portin oikeelle puolelle ennenkö väki tuli. Nyt Iskä sit vähän madalsi sitä porttia, enkä mä mahu sieltä enää, vaikka kuinka vetäisin massua kuopalle. Pöh. -Teppo-

Ihmettelin kovasti eilen kotiin tuleessa, miksi Reijo oli jättänyt pojat eri puolille porttia. Mielessä kävi heti, jos niillä on ollut jotain kähinöitä tms. Reijolta sitten kysyin, joka totesi, että itehän jätit ne aamulla niin, kyllä hän jätti ne molemmat olkkariin. Ookkei, sitten täytyi alkaa etsiä uutta ratkaisua. Aikaisemmin Teppo ei ole mitenkään mahtunut portin alta, se on testattu maksapaloilla ja vaikka millä. Nyt se kuitenkin pääsi aivan portin toisesta reunasta, kun pusertautui oikein litteäksi ja seinään kiinni. Yarri sitten olikin käynyt vähän kuumana, kun kaveri häippäsi. Se oli varmaankin hyppiessään pudottanut yhden taulun, kaadellut koriste-esineitä ja tuuppinut pyörillä varustettuja kukkapöytiä. Onneksi taulun lasi olikin muovia, eikä se edes mennyt rikki. POitsulle ei siis tullut minkäänlaisia vaurioita. Isäntä vaan joutui heti remonttihommiin, ja nyt portista ei pitäisi päästä läpi.

Toissapäivänä käytiin Jarpatin kanssa vähän juoksentelemassa muiden kanssa ikäänkuin näyttelykehän oloisesti. Jos hienoista koreografioista ja lennokkuudesta saa pisteitä, niin me ollaan kärkisijoilla! Hyppimistä, pomppimista, loikkimista, liiallista kontaktia... Hyvä siitä tulee ;-) Jos seuraavalla kerralla uskaltais laittaa jo vaikka näytelmähihnan.

Eilen Yarrilla oli lukujärjestyksessä ilmaisureenit. Reenit oli sisällä, jonne piti kulkea erilaisia käytäviä ja pintoja pitkin. Ekalla kertaa kaveria vähän jänskätti kulkea sokkeloissa, mutta tokalla kertaa jutut oli tutut. Ekana reeninä 2x5krt kosketuskeppi toimi aivan erilailla kuin aikaisemmissa kimppareeneissä. Kaverihan teki töitä. Tosin välillä jänskätti jostain syystä, ja kepille piti kurottaa metrin päästä. Sitten tehtiin tarttumista, kohteena puutarhaletkun pätkä. Sitä ei olla aiemmin tehty kuin narusolmulla kotona keittiössä. Ekat 5krt toimi tosi hienosti. Seuraavan jakson aikana (3x5) mielenkiinto alkoi herpaantua, ja nappula alkoi kuikuilla muualle ja poistin kohteen pari kertaa. Saatiin kuitenkin tehtyä kaikki harjoitukset, jotka oltiin suunniteltu. Nyt vaan pitää yleistää tarttumista tämän viikon ajan kuin heikkopäinen.

Poitsut saivat tuossa juuri puruluut. Teppo syö omaansa tuossa tuolin takana, ja Yarri kävi tapansa mukaan piilottamassa luunsa jonnekin. Parka. Sillä yksi luu kestää viikkotolkulla, kun ei se ikinä ehdi syödä sitä!

14.02.2007

Hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville!

Sällikät pääsivät eilen molemmat Tepon reeneihin. Tosin Tepon kanssa otettiin vain vähän seuraamista, pari luoksetuloa, merkille meno ja nouto. Repuskan tassut alkoivat jäätyä heti niin, etten halunnut sitä kiusata. Kuukauden pakkolevon jälkeen silllä tosin oli tekemisen intoa niin, että oli pakko ottaa edes jotain.

Yarri oli mukana ihan kosketuskeppireeniä varten. Tein yhteensä 5x5 harjoitusta. Eka kerta meni vähän haahuiluksi, mutta siitä se lähti pikkuhiljaa. Edelliseen kimppareeniin nähden se toimi yllättävän hienosi, vaikka vieressä seisoi ihmisiä ja autoissa haukkui koiria. Olin juuri ehtinyt kertoa, kuinka meillä tällä hetkellä hieman mörköillään. Tästä ei näkynyt nyt jälkeäkään. Suurin pulma oli siinä, että nuorukainen olisi tahtonut käydä nuuhkimassa kaikkien ihmisten naamat. Kovasti väki ihmetteli Yarrin kokoa. Onhan se tietty jo aikuisen korkuinen, vaikkei muuten mitään aikuisten kriteerejä täytäkään, Mamman pieni penikka.

13.02.2007

Joskus sitä sattuu ja tapahtuu. Toisille vähän useammin ja kaikenlaista. Voi per... honen. Yarrin piti päästä pitkästä aikaa kaverin kanssa temuamaan, purkamaan näitä pakkaspuhteja pois. Odotettiin lenkkiä oikein innolla. Päästiin paikan päälle - ja hups keikkaa. Osasin hienosti ajaa auton sellaiseen paikkaan, että se todellakin oli ja pysyi siinä. Onneksi tunnin jälkeen ritari saapui paikalle punaisella Hiivatilla ja auttoi tytön pulasta. Yhdistelmä takavetoinen+ automaatti+ lumi+ ylämäki oli meikkiksen taidoille vähän liikaa. Meidän eläinautolla ajetaan tästä lähtien vain kaupungissa auratuilla teillä :-) Ja seuraavana ostoslilstalla on maasturi. Piste.

Poikien lenkki jäi siis todella lyhyeksi. Muutenkin koulutusmetodit tuossa auton irrotuksen ohessa olivat lähempänä sitä Perinteistä Koirankoulutusta kuin mitään muuta. Yarri oli aivan häkeltynyt, kun se iskettiin auton takapenkille (siellä se ei ole ollut), auton perään ja tolppaan kiinni, eikä kukaan kysynyt, että haluuks mennä. Mamman tosin piti ruveta lauleskelemaan kauniilla äänellä välillä, ettei sen Perinteinen tyyppi pääse ihan valloilleen. Episodin jälkeen oli hirveä morkkis, mutta ei tuo ainakaan nyt näyttänyt sitlä, että pikkuäijä olisi ottanut pahasti itseensä.

Tenhon silmätulehdus on jo hiukan parempi. Se pitää silmän auki, eikä silmä vuoda ihan hirveästi. Toki sidekalvot on vielä punaiset ja luomet hitusen turpean näköiset, mutta tästä taidettiin selvitä boorivedellä putsailemalla.

10.02.2007

Kiitos kaikille tossuvinkeistä! Vielä ei äijillä kuitenkaan ole töppösiä. Tenholle on modifiointia odottamassa alennusmyynnistä ostetut vauvojen rukkaset. Niihin tarvitsee vain ommella hiukkasen kuminauhaa. Kuminauhaa metsästäessä huomasin, että kaupungin kangaskaupat ovat lopettaneet toimintansa... Yarrille olisin hakenut jotkut hätävaratöppöset, mutta eikös paikallinen eläinpulju ollut tänään poikkeuksellisesti kiinni, ja Tampereelle asti en viitsinyt lähteä ajelemaan. Vielä saavat pojat siis kärvistellä.

Tenholle on tänään iskenyt oikeaan silmään joku inhottava silmätulehdus. Silmää on nyt huuhdeltu, katsotaan minne suuntaan menee. Jos se on vielä maanantaina arka ja rähmäinen, täytynee soittaa lekurilta silmätippoja. Silmä ei kylläkään haitannut yhtään, kun lähdettiin ekaa kertaa reiluun viikkoon narulenkille. Sälleillä oli puhtia niin kovasti, etteivät meinanneet nahoissaan pysyä. En kyllä ihmettele yhtään. Ei tuolla vieläkään oikein lenkkiä voinut tehdä, mutta päästiinpä ainakin korttelin ympäri.

09.02.2007

Ohhoi. Kyllä nää meidän ihmiset on sitten tosi järjen jättiläisiä. Mä oon asunu tässä huushollissa kai 4,5v. Joka yövuorosta mä oon herättänyt Iskän siinä yhdentoista maissa. Se jo nyt tajus, miks mä teen niin. Ulkoilun jälkeen se menee sohvalle kölliin, ja mä pääsen sen kainaloon. Eilen tosin oli erikoiskohtelu. Me ei käyty ollenkaan ulkona, vaan mä pääsin sänkyyn...! Ja Iskä sai jatkaa uniaan vielä muutaman tunnin. -Teppo-

Voisko tää pakkanen jo loppua pikkuhiljaa? Me ei enää jakseta tätä seinille hyppimistä. Pojille on tehty vaikeutettuja Kongeja. Täytetty Kong siis laitetaan paripuolen sukan sisälle, meillä kun niitä riittää. Sen jälkeen alkaa selvitä, kuinka erilailla sällit käsittelevät asian. Teppo heittelee sukkaa ja sillä menee hermo, kun Kong ei tule esille. Aikaa syömiseen kuluu vartti. Yarri haistaa namin sijainnin ja pureutuu sukasta läpi. Aikaa syömiseen kuluu 15sek.

Tassut tuntuisivat olevan myös Yarrin arin paikka. Teppohan jähmettyy liikkumattomaksi, kun tassut paleleee. Yarri alkaa kulkea kolmella jalalla pompottaen. Eilen kokeiltiin hätävaratossuja - lasten rukkasia - mutta niistä ei ollut mihinkään. Kun kunnon kiinnitystä ei ole, ne putosivat hankeen alta aikayksikön. Etujaloissa nuo vielä pysyivät hitusen paremmin, mutta takatassuihin niistä ei ollut apua. Tänään täytyy ehkä käydä investoimassa kunnon tossuihin, kun vaan tietäisi mikä merkki on hyvä.

07.02.2007

Nyt alkaa meidän sällien pakkasraja tulla vastaan. Eilen ne olivat vielä muutamia minuutteja kerrallaan takapihalla pisureissuilla. Tämän aamun -33 tarkoitti sitä, että äijät juoksi terassin reunalle, kusas siihen ja juoksi kauheaa kyytiä sisälle - molemmat. Tepolta se on saavutus, koska yleensä se jäätyy liikuntakyvyttömäksi tuossa -14:n hujakoilla. Kai noi viihtyis vähän kauemmin, jos laittaisin takkia tai edes tossuja niille. Takkia en millään viitsis laittaa pikapissalle, ja tossuja meillä ei ole. Eli se siitä. Mielikuvitus on vähän rajallinen, kun jotain hommaa pitäis sisällä keksiä. Kongia tai luita noille en halua jättää niiden ollessa kahden, ettei vahingossakaan tule riitaa. Koko iltaa ei voi kouluttaa, koska kumpikin osapuoli menettää keskittymiskykynsä aika pian. Nameja en tahdo kauheasti piilotella sisällä, ettei paikkojen penkominen jää päälle. Sitten loppuikin jo omat ideat...

05.02.2007

Viikonloppuna ollaan samoiltu tukkitiellä kaameassa lumihangessa, vietetty poikain peli-iltaa ja käyty mummulassa Pekon kanssa rälläämässä. Lumihangessa kahlailu meinasi väsyttää emännän kokonaan, mutta Yarri ja Ruska eivät olleet moinankaan. Ne eivät edes huomanneet meidät yllättänyttä hiihtäjää, joka onneksi jatkoi sivakoimistaan toiseen suuntaan. Kymmenkunta vierasta miestä ei juuri kirvoittanut lauantai-iltana Yarrista ääntä, vaikka Teppo pitikin vahtia. Reijon työkaverit olivat nimittäin viettämässä saunailtaa meidän kellarissa.

Hetki sitten Teppo yllätti. Se kun ei vieraiden miesten lisäksi voi sietää kahta naapurin tätiämme. Nyt täti sai seisoskella tietsikkahuoneessa hännän huiskutuksen säestyksellä. Tosin sitten ovelle siirtyminen sai haukun aikaiseksi. Jarno se ei ollut tädistäkään moinankaan.

Eilen käytiin poikien kanssa pitkästä aikaa yhteiskävelyllä. Emännän pinna paloi haukkumiseen noin viis metriä portilta. Tultiin sitten takaisin sisälle, riisuttiin ulkovaatteet ja käytiin soffalle katsomaan telkkaria. Uusi yritys tehtiin noin puolen tunnin päästä. Silloin meni alku hyvin, mutta noin puolen kilsan päässä meno alkoi äityä niin mahdottomaksi, että taas käännyttiin kotia kohti. Muuten Perinteinen Koirankouluttaja olisi joutunut nostamaan päätään ja karjumaan koirille. Poitsutpa alkoivatkin käyttäytyä kuin unelma. Ainoa pulma tuli siinä vaiheessa, kun lenkille meinasi lähteä mukaan irtonaisena pihassa kuljeskellut Pike -mäykky. Yarri haukahteli ja kiskaisi tyttöä kohti, jolloin minä tietysti tallasin Tepon päälle. Ei ole kauhean kivaa tällä massalla... Pike sitten kuitenkin katsoi turvallisimmaksi jäädä kyydistä, ja pojat rauhoittuivat äärettömän pian. Ihmisisitä päästiin hienosti ohi kinkkupasteijan voimalla. Tepolla on jo suurimmat haukuskelut jääneet pois (tarjoaa kontaktia). Vielä kun saadaan sama toimimaan naperon kanssa, niin sitten on helppoa.

Illalla käytiin vielä lyömässä leikkiä Yarria viikkoa vanhemman salukipoika Kallen kanssa. Pojat eivät ole aiemmin nähneet toisiaan muuta kuin eläinlääkärin vastiksella, mutta ei ollut puhettakaan mistään äijäilystä tai muusta. Uudet kaverukset hyppivät, loikkivat ja painivat. Mahtui joukkoon tietenkin muutama spurttikin. On vaan todettava, että rhodesialainen on todella hidas ja kömpelö salukiin verrattuna :-)

03.02.2007

Massutaudista selvittiin pelkällä säikähdyksellä - jos se edes mahatautia oli. Kahtena yönä Yarri oksensi kertaalleen, maanantaina oli olohuone tosiaan koristeltu jaskalla ja massu oli vähän löysällä tiistaina. Joko mahatauti oli äärettömän lievä, tai sitten illan paasto yhdistettynä Canikur -kuuriin tepsi. Tänään pitäisi testata nuo peuran luut uudelleen. Kertanielemällä en usko, että homma johtuisi siitä. Tuo pikkupoika on ollut sellainen rautamaha, että ei mene heti läpi mitkään herkkyydet.

Tepon maha taas taisi reagoida siihen, että B-vitamiini vaihdettiin erilaiseen. Sillähän esiintyy aina välillä tuota koprofagiaa. Toistaiseksi yhdistelmä merilevä+ B-vitamiini on auttanut. Vaihdoin vitskun tujumpaan kuuriin, eli sisältää enemmän harvempia B-vitamiineja. Eikös viikon jälkeen meillä alkanut jaskansyönti pitkästä aikaa. Tosin vain kerran, mutta siinä on kerta liikaa :-)

Jarno Kippurahäntä kävi kimppareeneissä tekemässä yksinkertaista kosketuskeppiä. Täytyy sanoa, että vasta nyt ymmärrän kouluttajia, jotka toteavat, että "Kyllä tää kotona osaa..." No osaa kai. Niin Jarppakin osaa kotona sisällä ja ulkona, osaa lenkillä, vaan ei malta tuollaisessa tilanteessa. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, koska keppi on näyttänyt sille helpolta. Nyt vaan pitää yleistää lisää ja lisää. Seuraavaksi tarkoituksena olisi opettaa esineen nostaminen ja yleistää se. Sen jälkeen tarttuminen otetaan kuvioihin vain kosketuskepin ollessa näkyvillä. Reeneistä löytyi myös uusvanha huippupalkka, jonka olin jo unohtanut - tuubissa oleva maksapasteija. Herkullinen, siisti ja helposti annettava jopa hanskat kädessä. Kaveri tuota käytti pari vuotta sitten, mutta olin autuaasti unohtanut. Yarri arvosti tätä vinkkiä!

Teposta on ollut pari päivää havaittavissa pientä ärtymystä Yarria kohtaan. Yarri juoksi Tepon ensimmäistä kertaa kumoon, eikä Teppo luonnollisestikaan oikein arvosta sellaista. Nyt Teppo juoksee pihalla kerpeleitä suustaan sylkien, kun Yarri tulee ylle loikottamaan. Merkkailut ovat saaneet myös uuden ulottuvuuden parin viikon sisällä. Saattaapi olla, että Yarrista alkaa pikkuhiljaa tulla nuorimies. Teppo nimittäin käy merkkaamassa Jarpan kyykkypissojen päälle. Yarri puolestaan käy lutkuttamassa Teppo Pallittoman merkkailut. Ohhoijaa. POitsut on...

29.01.2007

Ohhoijaa, meillä oli olkkari täynnä p*skaa, kun isäntä tuli aamuvuorosta kotia. Tai ei se täynnä ollut, rapatussa seinässä, sohvassa ja matossa ei ollut mitään... Pikkupoitsun maha oli ollut vähän sekaisin. Syy ei ole vielä selvillä: eilinen peura, aamun tekemätön kakke vai syöty kumitulppa. Iltasella kaveri nimittäin oksensi sellaisen 7cm pitkän vinkulelun palasen. Onneksi oksensi, ettei se tukkinut mitään suolenmutkaa. Peura testataan uudestaan viikonloppuna, kun emäntä on siivoamassa. Iskän sisuskalut kun eivät oikein kestä tuota jaskan putsaamista. Yksi vaihtoehto on tietenkin ainakin eteläisessä Suomessa kovin riehunut raju mahatauti. Kunhan nyt katsastellaan miltä näyttää. Yarri on kuitenkin ollut ihan normaali, reipas itsensä.

Lis. Taidanpa kallistua mahatautiepäilyn puoleen. Yarri on nyt oksennellut pari kertaa, joten Canikur ja ainakin illan paasto on tiedossa. Jos maha ei ole huomenna kunnossa, jää meiltä loppuviikon reenit väliin, ettei tartuteta koirakavereita. Voi pirskatti. Justiinsa kun tänään päästiin lenkillä tekemään pari sarjaa kosketuskeppiä. Sauvakävelijän ohittaessa ei ihan pelittänyt, mutta muuten ei ollut pulmaa lyhyellä matkalla. Tosin sälli on nyt ruvennut haukkumaan epäilyttäviä ihmisiä, ja koirat kierretään sopivan matkan päästä. Karkuun ei tokikaan juosta, mutta ei viitsitä härkkiä ylimääräistä. Baari toki aukeaa aina vastaantulijoiden läheisyydessä.

28.01.2007

Mun oli pakko antaa laittaa tähän tämmöttinen kuva. Yks kuva kun kuulemma kertoo enempi kuin tuhat sanaa. Tässä se kertoo valheita, ihan vaan tiedoksi. MÄ en suinkaan saanut tällaista hävityksen kauhistusta aikaiseksi, vaikka toi kaamea kakara yrittikin saada mun niskoille vieritettyä koko homman. -Teppo-

Eilen käytiin pikkupojan kanssa ihan hitusen jännällä metsälenkillä. Sen lisäksi, että Yarri pääsi tunniksi peuhuamaan kaverin kanssa, törmättiin muutamaan muuhunkin juttuun. Ensimmäisenä koitinkivenä oli kaksi hevosta! Emännälle ei tullut mieleenkään, että reissun päältä voisi löytyä sellaisia. Onneksi ratsukot olivat tosi rauhallisia, kuten myös kaverikoira. Yarrin korvat nimittäin hävisivät kokonaan. Heippa, nimi, mennään tms ei todellakaan toiminut. Yarri haukahti pari kertaa häkellyksissään ja sen jälkeen venytti haistelemaan kolmen metrin päästä. Kun hummat lähtivät liikkelle, oli Yarri sitä mieltä, että se lähtee ratsukoiden mukaan. Emännälle pukkasi ihan pikkuisen tuskan hikeä, kun koira kulki sentin päässä toisen hevosen takana, suoraan potkulinjalla. Parin metrin päästä se onneksi kääntyi mukaan.

Seuraavan mutkan takaa löytyi seuraava kummitus, joka itse asiassa oli paljon hevosia pelottavampi. Metsässä kulki hengitysmaskilla varusteltu mies, jolla oli vielä kottikärrytkin mukanaan. Se meinasi olla pojille jännempi paikka, kun miehen kasvoja ei näkynyt. Siitä onneksi selvittiin kohtuullisen hyvin. Tässä vaiheessa emännällä oli sellainen tuskanhikin päällä, ettei hyvä tosikaan. Me kun ollaan totuttu hakemaan sellaiset maastot, ettei kukaan eikä mikään näe meitä - eli ei voi myöskään meitä pelästyä. Poitsuilla oli kuitenkin älyttömän kivaa!

Tänään pojilla olikin herkkupäivä. Naapurin setä toi pari peuraa, jotka pilkottiin sälleille sopivaksi. Voi sitä herkkujen natustelua. Yllättävän nopsaan Yarrikin hoksasi, että luuta olisi suotavin syödä eteismatolla. Alkuun jätkät einestivät varmuudeksi portin eri puolilla, mutta eivät nuo suuremmin näyttäneet härkkivän toistensa eväitä.

25.01.2007

Tänään jännitti pitkästä aikaa kotiinpaluu. Jarpatti TouhuMies kun on kahtena viimepäivänä hieman askarrellut- paskarrellut omia juttujansa yksin ollessaan. Eilen hommia oli tehty paperisilppurina. Kuinka pieni koira voi askarrella täydellisen ympyrän sanomalehden keskelle? Ja vielä niin, ettei se mene koko lehden läpi? Taitosälli, sanon minä. Petivaatteita oli myös levitelty parempiin nukkumapaikkoihin. Yhden huopa- aamutossun reunus oli koristeltu hieman naisellisemmaksi pitsireunaksi. Ei onneksi haittaa, mitäs jätin nostamatta sen ylös! Vaan jotta yllätys olisi hieman isompi, ei tänään oltu touhuttu mitään. Pojat könysivät sohvalta alas silmät sikkarassa ja ilmeet sanoivat: "Ai miks sä jo nyt tulit? Me oltais vielä mammiteltu."

Heti töistä tultua alkoikin sitten armoton poikain väsytys. Raukkaparat, Mamman pienet mussut, saavat jäädä illallakin vielä kaksin, kun minulla on Yarrin tulevia hakureenejä koskeva palaveeri. Väsytykseen päätin käyttää kunnon aivojumppaa. Yarrin kanssa otettiin vain tavan kosketuskeppiä, mutta matkaa alkoi olla parisen metriä. Matka voisi olla jo pidempi, jos käsi venyisi tai namin heittosihti olisi parempi :-) Lisäksi reeni tehtiin olohuoneessa, jossa ei pahemmin olla reenailtu. Häiriönä oli Teppo, joka huusi portin takana suoraa huutoa ja yritti murtautua esteestä läpi. Ajattelin lisätä Yarrilla ensin matkaa, ja vasta sen jälkeen otetaan kestoa. Tosin suunnitelma voi muuttua illan palaverin jälkeen.

Tepon kanssa otettiin ensin hiukan kosketuskeppiä, jotta se pääsee reenin makuun. Tosin molemmat jo tietävät naksusta ja kupista, että ollaan alkamassa työt - eivät ne paljon lisävinkkejä kaipaa. Kumpikin osaa huutaa portilla, kun on jäänyt väärälle puolelle kuppiin nähden. Seuraavaksi sheippasin Tepon koskemaan nenällä lipaston nuppia. Tarkoitus oli tehdä kosketus alimmalle nupille, mutta kaveri alkoi takoa niin tarmokkaasti ylintä yltämäänsä namiskaa, että säästetään se alempi seuraavaan kertaan. Kai se alin oli sitten liian helppo...

23.01.2007

Hitto vie, että sain tehdä karseen duunin tänään! Mamma levitti koko meidän lelulaatikon lattialle, ja määräs meidät kerään kaikki lelut. Nii-ih. Kyllähän Teppo tekee, kun Tepolle on kerran opetettu. Noh, onneks Mamma edes istui lattialla, että sain vietyä lelut sille käteen. Jos se ois seissy, niin en ois yltänyt. Toi lapsikoira sen sijaan oli vaan tiellä. Yritti perskeles mun nameille, vaikka ei tehny töitä ollenkaan. Se vaan pyöri koko ajan esteenä siinä tiellä. Sais Mamma opettaa senkin hommiin! -Teppo-

Ekan kerran Jarpanaattori oli askarrelut iltavuoron aikana. Häkin päältä oli kiskottu alas peite, ja sen mukana tietysti sytkäri ja kissojen tyynyt ja pedit. Häkistä oli poistettu kaikki peitot, jotka oli levitetty nätisti lattialle. Sytkärin lisäksi mitään ei oltu pureskeltu. Jokohan ton häkinkin vois poistaa, kun siinä ei nuku kuin kissat...?

Tepon työinto siivousurakassa ilahdutti kovasti. Sitä on joskus opetettu nostamaan tavaroita käteen Ota - käskyllä. En tiennyt siitä löytyvän pitkäjänteisyyttä noin paljoa, enkä ole uskaltanut vaatia siltä "vielä vähän lisää". Toki se sai joka lelusta palkan - kuten myös vanutolloista - mutta sen into ei loppunut, vaikka korista nyysityistä kantamuksista ei herunutkaan palkkaa.

Jarrumies ei sen sijaan tajunnut yhtään mistä on kyse. Se vaan haahuili makkarakipon ympärillä (Huom! Ei edes yrittänyt nyysiä mitään, vaikka kippo oli lattialla. Ihme!) ja teki istu- maahan- raavi- maahan -temppua. Siivouksen jälkeen sen kanssa alettiinkin harjoitella kohteeseen tarttumista, mikä oli vähän turhan vaativaa. Siis opettajalle liian vaikeaa. Ope kun vahvisti Läiskäise Tassulla Ja Koske Sitten Nenällä -nimistä liikettä. Öööö, tarkoitus siis oli saada se ottamaan pallo suuhunsa. Kuinka vaikeaa se voi olla sellaisen koiran kanssa, joka kanniskelee porsliinikippoja ja jakoavaimia omia aikojaan?! Aika vaikeata näemmä sheippaamalla. Noh, open on hyvä harjoitella tällaisten Ei Niin Tärkeiden -juttujen kanssa.

22.01.2007

Tänään oli niin kylmä, että sivujen värikin piti vaihtaa kylmemmäksi! Pikkupaviaaneilla oli tänään ekaa kertaa takit päällä tänä talvena, kun mittari näytti -17. Tepollehan takki on tuttu juttu, mutta pikkupojassa takki sai aikaan pienet hyppy- pomppu- loikat. Jos muuta tekemistä ei kävellessä ollut, alkoi se loikkia ympyrää ja tavoitella takin lievettä - tai Teppoa. Sitähän nappula ei ole tehnyt enää kuukausiin. Mistä lie nyt hoksasi moisen. Äkkiä Yarri kuitenkin näytti Ullan perintötakkiin tottuvan. Meillä aloitetaankin kunnon lenkkeilyharjoitukset tällaisella pakkassäällä. Emännän käsi kun ei kestänyt kokoaikaista palkkaamista, oli poikien sopeuduttava palkkaamiseen sadan metrin välein. Yllättävää kyllä se toimi. Tai sitten koiratkin olivat niin jäässä, etteivät pystyneet karkaamaan viereltä! Lenkin jälkeen onkin sitten imetty lämpöä kolmen sentin päässä takasta!

21.01.2007

Viimepäivät ollaan elelty aivan rauhaiseloa. Muutaman kilsan narulenkkiä, metsälenkkiä, mummulassa käyntiä. Metsälenkillä maha raapiintui kuiviin vattupuskiin, mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan. Mummulla poju käyttäytyi kauniisti, mitä nyt hyppäsi keinutuoliin papan syliin, että pääsi hinkkaamaan naamaansa papan parransänkeen. Illat ollaan istuskeltu sohvalla mandariinia syöden. Pikkupojalla alkaa suupielen tiivisteet falskata heti kun se näkee mandariinin. Myös Yarri on saanut nyt tämän viikon ruokansa keittiössä. Tähän astihan se söi Putkassa, jotta se on kiva paikka. Vähän paviaaneilla on vielä ruokarutiinit hakusessa, koska Teponkin roukapaikkaa muutettiin, jotta Yarrin ruokateline saatiin järkevään paikkaan. On kiva katsoa millaiset rutiinit pojille kehkeytyy syömisen suhteen. Yarri vetelee annoksensa salamana, sen jälkeen se menee Tepon vierelle kytsimään. Teppo ei sano mitään, eikä Yarri yritä osingoille. Se vaan rauhassa odottaa, että saa varmistaa toisen tyhjän kupin.

Hovarontti Alma tuli tänään pikaiselle visiitille. Almaa vähän ällötti yli-innokas kakara, joka ei ottanut komentamista kuuleviin korviinsa. Kyllä pitkäkoivet silti saivat vähän juoksupyrähdyksiä aikaiseksi. Päivän saldona raapale oikeassa etutassussa ;-) Hanki on nyt niin hirmuisen kovaa ja karkeaa, että hajottaa tällaisen pikkurinssin anturoita. Teppo otti Alman yllättävän hienosti vastaan, ei komentanut ollenkaan. Se osaa onneksi pysytellä ihmisten jaloissa turvassa, ettei jää vaihdikkaampien kavereiden jalkoihin.

18.01.2007

Mä en ihan oikeasti tiedä, kuinka yksinkertainen toi meillä asuva nainen on. Mä olen nyt kolme vikaa iltaa joutunu iltaruuan jälkeen istumaan sohvalla ilman vilttiä. Siinä sitten nökötän ja tuijotan vuoroin Mammaa ja vilttiä. Ehkä kolmen minuutin jälkeen Mamma tajuaa, että mulle pitää tehdä viltistä luola. Enhän mä muuten voi költsiä sohvalla. Sen täytyy olla vähän hidas. Onneks tänään oli taas takkatulipäivä. Toi Mamma mittas, että siinä kohassa missä me köllitään, oli yli 50 astetta lämmintä. Se ei tiiä sen tarkemmin, kun sen mittari loppuu siihen. Oli muuten niin lämmin, että ton Afriikan koiran oli luovutettava. Me ei luovutettu kissojen kans. -Teppo-

Viimeiset aamut ovat sujuneet nukkumisen kanssa vaihdellen. Että ihmisellä voi olla pulma tästäkin :-) Olen saanut käydä herättämässä pikkusällin aamuisin, se on siis hyvä asia. Eilen sällikkä oli vedellyt unia yhteen asti päivällä. Tänään koissut taas olivat yhteistuumin käyneet herättämässä Iskän pari kertaa aamupäivän aikana. Toisaalta iltaisin ei enää tarvitse neuvotella nukkumapaikasta. Se kun ei ole sängyssä. Myöskään sängyssä nukkuvia kissoja ei myltätä, vaikka jalat olisivatkin lattialla. Kaikkea mahdollista tuon pienen lapsen pitää yrittää, tietenkin.

Tänään se yritti - ja myös onnistui - saada roskiksesta ruokaa. Kuulin keittiöstä rapinaa, ja penne oli kaikessa rauhassa jäystämässä NEU-pötkön muovikuorta lattialla. Roskiskaappi oli vieressä siististi auki. Nyt vain toivon koko ajan, että unohdin itse oven rakoselleen. En ehkä kestä, jos rhonttilapsi on ihan itse hoksannut, kuinka ruokakaapit avataan! Mie en taho, että se oppii semmosta!

Iskä ja Yarri harjoittelivat sitten reippaasti eilen ulvomista. Ulvonnan tiimellyksessä Yarrin tassu heilahti ja osui Iskän rilleihin. Nehän tietty lensivät lattialle ja menivät särki. Muuten hyvä, mutta niihin pitää ostaa molemmat linssit uusiksi, koska vanhanlaista ei enää saa. Jotain meidän muuttuneesta ajatusmaailmastamme kertoo se, että repesimme molemmat täyteen nauruun. Pienen laskemisen jälkeen ei naurattanut enää niin paljoa. Ulvonnan hinta: noin 300 euroa.

Poikain kanssa otettiin taas ohjelmanumeroon kosketuskeppireenit. Johan niistä on kuukausia taukoa pidettykin. Kohta on pakko ottaa jonkinlainen seuranta käyttöön, tai menee koirien tasot päässä sekaisin. Yarrilla vaihdettiin kättä ja otettiin jo hieman etäisyyttäkin. Kestoa ei vielä lisätä. Kaverin kanssa täytyy ensin selvittää sopiva toistojen määrä jaksoa kohden. Tänään näytti olevan noin 6. Sen jälkeen alkoi kipon läiskiminen tassulla. Myös maahanmenoa kaveri tarjosi, näkee että sitä on vähän harjoiteltu.

Tepon kanssa edettiin aiemmin vähän takaperoisesti - yllättävää kyllä ;-) Etäisyyttä siis lisättiin ennen aikaa. Nyt palattiin takaisin käsivarren mitan päähän, mutta aloin lisätä kestoa. Se on yleensä oma kompastuskiveni, en uskalla kokeilla keston kasvattamista. Aikaisemmin kestoa oli noin sekunti. Nyt päästiin yhden periodin aikana viiteen sekuntiin. Kyllä se sieltä, kun emäntä vaan oppii ensin!

16.01.2007

Poikain lisätty tila kaksin ollessa ei ole aiheuttanut vielä pulmia. Mitä Yarri nyt oli silpunnut yhden pahvilaatikon kauppareissun aikana. Mutta sepä onkin erikoistunut erikokoisiin pahveihin. Toinen tuli niin tomerana portille vastaan iso loota suussa... Isäntäkin oli saanut yövuoron jäljiltä nukkua yli yhdentoista. Ehkä meillä näissä nukkuma-ajoissakin edistytään pikkuhiljaa. Ollaan vaan oltu turhan lepsuja.

Iskä ja Jarppa ovat tänään opetelleet uutta juttua. Reijolla kun on mitä kummallisimpia ääniä koirien kanssa leikkiessään. Tähän mennessä Yarri ei ole oikein noteerannut itselleen suunnattua "pulinaa" kuten ei muitakaan kummallisia ääniä. Tänään se sitten keksi ruveta "pulinan" päälle ensin vinkumaan (ei mikään ihme) ja piippaamisen päälle ulvomaan. Lapsi ulvoo kuono pystyssä, heiluttaa häntää ja tulee kirputtamaan kaulaa. Hassu ötökkä. Vaan näytti pojilla olevan kivaa!

15.1.2007

31,6kg, 68cm

Tänään on suuri päivä. Putka The Eristysselli on purettu. Voi olla, että tätä kadutaan vielä monta kertaa, mutta tällä kertaa näin. Saahan sen aina tarvittaessa kasattua uudestaan. Poitsuille on nyt laitettu hieno liukuportti eteisen ja olohuoneen välille, joten ihan koko kämpässä eivät pääse mellastamaan. Tai tuo pieni rhonttiloinen ei pääse... Portin taakse olkkariin lentää myös aina kanankauloja kun ovikello soi. Uskoisin, että viksut pojat yhdistävät pian, että kellon soidessa niille tulee kiire pois ovelta häsäämästä.

14.01.2007

Voi hitsin pilli! Tänään meinas käydä vähä ohrasesti. Ihan niinkun mulla ei ois tarpeeks kestämistä tossa Terminaattorissa, meinas meille tänään jäädä toinenkin kakara. Sellanen kiva täti tuli meille, ja sillä oli tommonen pitkäkoipitenava mukana. Se sit joi kahvit ja lähti - mutta unohti sen kakaran meille. Ehkä mäkin oisin yrittänyt unohtaa... Jouduin sit huomauttaan sille kakrulle, että mun lähelle ei tartte pitkäkoipien tulla. Kävin kyllä sit salaa haistelemassa sitä kun se nukku. Onneks se täti tuli kumminkin hakeen sen Linuksen pois. Mä en ois mitenkään jaksanu pitää kurissa kahta tommosta kohkeloo. -Teppo-

Meillä on ollut tänään hei hulinaa. Linus "pikkuveikka" oli meillä kyläilemässä iltapäivän. Rhonttipojat painalsivat pitkin pihaa kuin viimeistä päivää. Välillä juostiin kepin kanssa, välillä ilman keppiä. Myös kaikenlainen nujuaminen ja sisällä leikkiminen sallittiin. Yarrilla meni pari kertaa hermo, kun nahkaan tuli naarmuja tai Linus yritti viedä Yarrin kepin tai lelun. Tuo omiminen on Yarrissa uusi piirre, joka kylläkin tuli kerran esille syksyllä Peetun ja luiden yhteydessä. Parin tunnin kohkaamisen jälkeen pojat malttoivat jopa pistää pötkölleen. Linus käyttäytyi niin mallikkaasti, että oikein kateeksi kävi. Emäntänsä oli kylläkin sitä mieltä, että pojua vaivasi vieraskoreus...

Yarri simahti välittömästi Linuksen lähdön jälkeen. Tenholla sen sijaan oli virtaa vaikka muille jakaa. Se näytti aivan helpottuneelta, kun saattomatkalta ei palannutkaan yhtään ylimääräistä koiraa. Se rallasi pitkin huushollia ja haki jopa Aukusti -kissaa leikkimään. Hassu makkara!

13.01.2007

Meillä on taas asunut riiviölapsi kaksi päivää. Pikkupoju ei tee mitään pahojansa, mutta loikkii ja pomppii ja nappailee aamutakin helmasta kiinni. Sellaista kai ne pikkupennut välillä tekee! Meillä on mennyt jotenkin kaikki "merkkipäivätkin" ohi. Yarri on täyttänyt 7kk, eli se kuuluu virallisesti isoihin pentuihin eikä enää pikkupentuihin. Kaikkiaan on vaikea mieltää, että se toden totta on pentu. Tuntuu kuin se olisi kuulunut kalustoon aina. Aukustin 5-vee synttäritkin humahtivat ohi niin ettei edes huomattu. Pikkukisu (about 8kg) on siis jo iso poika. Justiina täyttää kesällä jo 6v, ja Teppokin syksyllä 5v. Mihin tämä aika on hurahtanut?

Justiina on keksinyt nukkua Jarpatin pienen pienessä häkissä. Kisulla on tosi ankeata, häkin pinta-alahan ei ole kuin vajaan neliön kokoinen... Yarri käy sitä siellä moikkaamassa aina välillä, mutta Tepon edestä Justiina lähtee edelleen karkuun. Yarrin kanssa Justiinalla synkkaa muutenkin hyvin. Se saattaa jopa tulla pöydän reunalta haistelemaan pentua ihan oma-alotteisesti.

Eilen bongasin, että Yarri on tainnut kolauttaa yhden etuhampaansa jonnekin. Hätpikaa katsoen näyttäisi siltä, että siitä on aivan kärjestä lohjennut pienen pieni pala pois. Tai sitten se on aina ollut sellainen, emmekä vain ole huomanneet. Eipä tuo näytä haittaavan kaveria mitenkään, ei kipuile tai muuta.

Pitkän Tampereen reissun jälkeen käytiin Herkkumummolla, molemmat pojat pääsivät mukaan. Yarri singahti kerran Tessun ruokakupille (kuljettuaan siitä ensin 5 kertaa ohi), mutta jätti sen rauhaan, kunhan itse vain piti silmällä. Parempi varmistaa, ettei tule turhia vahvisteita! Mummon jumppapallo ei ollut ollenkaan paha juttu, mitä se oli ollut noin kuukausi sitten. Silloin oli ollut kaikki peppukarvatkin pystyssä. Nyt sällikkä vaan yritti napata palloa suuhunsa. Ai miten niin suuruudenhullu?! Myös Tessun Yarri näki nyt ensimmäisen kerran naamakkain. Aikaisemmin minä olen laittanut ehdottoman kiellon tapaamiselle, koska Tessu on ollut tulossa sutena päälle. Nyt en ehtinyt väliin... Pari kertaa Tessu murahti, mutta pysyi komentamalla aisoissa. Pikkupoika yritti liehitellä sitä kovasti, ja tajusi heti Tessun olevan tyttö. Sisällä kohtaaminen oli vähän jäykistelyä, mutta ulkona lapset painalsivat pitkin tarhan vierustaa sulassa sovussa ja leikin tiimellyksessä.

11.01.2007

Että sitten meninkin kehuskelemaan, kuinka helppoa poikain kanssa on ollut lenkkeillä. Tänään reissusta ei tullut yhtään mitään. Kokeilin kyllä, kauanko asetelma säilyy ilman vahvisteita. Yli 30 askelparin ei oma luonto riittänyt. Muuten lenkki oli yhtä kaaosta ja katastroohvia. Yarri kiskoi hajujen perään niin että hihna soi ja Tenookkeli meinasi olla koko ajan jalan alla. Huh hei. Hyvä se vaan on, että tulee tällaisia päiviä, eipähän luule itsestään liikoja :-) Vaan ylpeänä kerron, ettei itseltä ollut pinna lähelläkään katkeamispistettä. Lenkillä kokeiltiin Jarpatin kanssa myös istumista yhden sarjan verran. Tooodella pitkällä viiveellä toimi, mutta toimipa kuitenkin - ekan kerran muualla kuin kotona sisällä.

Maahanmenoa otettiin taas kotosalla. Opetukselle ei varmastikaan ole hyväksi, kun molemmat koissut häsää vierekkäin, mutta on niitä niin hupaisaa seurata. Jos Teppo saa palkan ja Yarri ei tiedä mitä pitää tehdä, se alkaa hakata Teppoa tassulla, eikä Teppo ehdi edes hermostua sille. Tänään Yarri selkeästi mielsi, mitä vihje tarkoittaa ja oli otollisessa mielentilassa. Teppo -ressu meinasi jäädä etupään alle, kun penneli suorastaan sukelsi maahan. Yarria olen yrittänyt opettaa siten, että istu-maahan -liikkeessä peppu pysyy paikallaan. Seisomasta maahan mennessä taas etupään pitäisi toimia ensin. Siihen sitten joskus pitäisi osata yhdistää järkevästi tuo seisominen.

Meillä otettiin eilen pitkästä aikaa Kongit esille. Voi sitä riemua, kun paviaanit näki, mitä kaapista kaivettiin. Teppo ei meinannut pysyä pulleassa nahassaan, ja innostus tarttui tietysti myös junnuun. Poikkeuksellisesti Kongiin laitettiin tosi vaikeita henuja, kinkkumakkarasiivuja ja ylisuuria juustonpaloja. Tepolla paloi melkein pinna, kun henut eivät irronneetkaan heittelemällä. Yarri taas yllätti, se laittoi rauhassa maaten ja alkoi kaivella sisustaa esille. Kyräilyäkään ei esiintynyt, kumpikaan ei edes yrittänyt ruinata toisen lelua.

10.01.2007

Oltiin eilen herkkumummolla, Iskän äidillä. Tällä kertaa Ukko syötti meille käristettyjä muikun häntiä. Voi sentään, että ne oli henuja. Meinasin saada osan tenavankin pyrstöistä, kun se eka makusteli niitä niin kauan. Sääli, että se hoksas mitä niille tehään. Sitten me istuttiin pöydän vieressä ja syötiin niitä vuorotellen. Mamma oli tosi iloinen, kun se kuuli! Mä oon muutenkin tehnyt Mammaa iloiseksi, siis ihan oikeesti. Mähän oon aina vihannut tassujen pyyhkimistä ja lumikokkareitten irrottelua ja sellasta. Nooo - nyt annan Mamman ihan nätisti pyyhkiä tassut, kun se antaa mulle makkaraa siitä hyvästä. Se selitti jotain, että nyt täytyy laittaa nää hommat ton naperon takia mallilleen, se kun hyppii pitkin seiniä tassuja kuivatessa. No, Mamma on sitten kahdessa kertaa saanut iskostettua tota hommaa meihin niin hyvin, että lenkin jälkeen on vähän tunkua meidän pienessä tuulikaapissa. Me nimittäin ei nappulan kanssa väistytä minnekään, kun henuja on kerta tarjolla. Sit kun omat tassut on kuivattu (ja mulla myös maha ja selkä ja pää) pitää jäädä kytsiin, jos sais kaverin hemppoja kans. Miettis vähän toikin täti, mitä se oikeesti tahtoo meille opettaa. -Teppo-

Tämä aamu oli pikkupoitsun kanssa vähän hankala. Uni kerta kaikkiaan vaan loppui seiskalta, eikä sen jälkeen enää voitu nukkua. Tosin esitin kyllä nukkuvaa, ja nousin vasta sitten kun kakara asettui takaisin sohvalle. Muuten "vapaana oleminen" on mennyt yllättävän hienosti. Eilen kotiutuessani kyllä sydäntä kouraisi, kun kuulin, että iso tassu läjähti ovea vasten. Yarrin on tarkoitus olla rajatussa tilassa, kun ne ovat pitempään keskenään kotona. No eipä kaveri ollut... Mitään tuhoja ei oltu tehty, leluja vaan oli kanneltu poikien omalle sohvalle. Mietiskelin jo vaikka mitä lukkosysteemejä, ettei se saisi Putkan salpaa auki. Isännän kotiutuessa paljastuikin, että hän oli vain unohtanut laittaa Parpanaattorin selliin. Hän oli vielä töihin lähtiessään katsellut, kuinka paviaanit niin somasti nukkuvat sohvalla vieri vieressä! Ne miehet!

Tämän viikon yhteislenkit (minä, Teppo ja Yarri) ovat menneet todella hienosti. Matkathan edelleen ovat parin kilsan luokkaa kerrallaan, koska minun keskittymiseni herpaantuu - pojat voisivat mennä tietysti vaikka kuinka paljon enemmän. Eilenkin Yarrin hihna kiristyi yhden tai kaksi kertaa, ja palkkoja saatiin jo vähän vähennettyä. Siitä kuuluu kiitos Jennille, joka laittoi meidät laskemaan, paljonko hemppaa pentu syö, ja kuinka pitkään se kestää ilman palkkaa. Yli 28:n askelparin en uskaltanut vielä kokeilla...

Istuminen on edistynyt siten, että sisällä, häiriöttömässä paikassa, vihje toimii viimeistään pienellä viiveellä. Vihjeen otin turhan aikaisin käyttöön, enkä ole edes erotellut nopeita reaktioita hitaista, vaan kaikesta saa hemppaa, kun tekee edes joskus jotain sinnepäin. Voi pöh. Maahanmenoa otin silloin viime viikolla namilla vedättämällä. Jos Teppo ei häsää mukana, niin Jarpatti saattaa kyetä keskittymään niin, että pelkkä vihje toimii. Ja miksi ihmeessä olen tässäkin käyttänyt vihjettä ennenkuin liike on valmis? Emännän täytynee nyt ottaa hitusen takapakkia tässä jutussa :-)

Yarrikin oli tosiaan ollut eilen isännän vanhemmilla kyläilemässä. Tämä pieni elosalama osaa sitten aina yllättää. Siellä oli ollut pari ihmistä, joita se ei ollut koskaan nähnyt. Yleensähän nämä ovat niitä ihania, joita vasten pitää loikkia ja hyppiä ja purra ja... Mr Viilipytty oli pompahtanut kerran Mummia vasten ja siinä kaikki. Se oli käyttäytynyt yhtä hienosti kuin Reijon siskon kaksostyttöjen kanssa, jotka yleensä onnistuvat villitemään koiran kuin koiran. Tässä meidän pennussa on lisävarusteena joku vieraskoreus -juttu. Se varmaan on siitä hyvästä, että tästä mallista puuttuu nuo etupään tiivisteet. Meidän romeloinen nimittäin erittää sylkeä ihan kiitettävästi ;-)

07.01.2007

Mamma lähti taas eilen ton naperon kanssa jonnekin mettävaatteissa, enkä mä taaskaan päässy mukaan. Ihan typerää. Mamma väittää, etten mä voi ulkoilla isojen poikien kanssa. Mä vaan haluisin tietää, että miksen muka, kun mä osaan kyllä väistää. Onneks sitten pääsin Iskän kans Hannun mettään. Niillä oli siellä jotku muistelomakkarat notskilla tai jotain. Mä en kyllä ehtiny kauheesti syömään, kun mun piti haistella hiirien ja oravien haisuja niin kovasti. Kyllä mä vähän makkistakin söin. Siellä oli joku ihmeellinen haju, jota mä en oikein uskaltanut mennä tutkimaan. Venytin vaan oikein pitkältä, mutta en suostunu menemään ihan lähelle. Iskä sanoi, että kuollut kissa haisee semmoselle. Mä en oo koskaan ennen haistanu kuin eläviä kissoja, kun meillä asuu semmosia. Iskä ja Hannu hautasivat Misukan sinne Sipi -murusen viereen. -Teppo-

Meilläpä onkin kaksi kohtuullisen rauhallista yötä takana. Kumpanakin iltana Yarrille piti kerran huomauttaa, että kävisi nukkumaan - ja se meni ja nukkui aamuun asti. Kasin jälkeen se kävi tänään varovasti kurkkaamassa, josko varpaat tulisivat jo peiton alta esiin. Minä tietysti heräsin siihen, vaikkei toinen tarkoituksella herättänytkään. Tämä alkaa olla ihan luksusta!

Eilen käytiin tosi rentouttavalla ja leppoisalla metsälenkillä - tai sitten nöy. Lenkki oli niin raskas, etten varmaan ikinä ole suunnittelematta ollut sellaisella. Mehän emme siis ikinä kulje metsässä koira vapaana, koska niin ei saa tehdä... Metsä oli siis sellaista, jossa ei ikinä-koskaan tule ketään vastaan.

Ensin metsän siimeksestä tulivat reppuselkäiset täti ja setä. Koirat kiinni, vähän haukahtelua, paheksuvia katseita, ohitus. Metsästä kuului ääniä siihen malliin, että päätimme lähteä sieltä pois. Seuraavan mutkan takaa tuli sauvakävelijä. Koirat olivat jo olleet kiinni, pari haukahdusta, odottelua ja kiitokset tädiltä, kun annoimme hienosti tietä (No tottakai koirallinen väistää metsään, jos polku on kapea!). Sitten metsälenkki jatkui rentouttavana hihnassa kävelemisenä. Hihna suunnilleen soi, ja Yarri sai upeita vahvisteita siinä, että narussa kannattaa tosiaankin vetää. Emännällä valui hiki pitkin selkää.

Siirryimme metsätielle, jossa kulkee maksimissaan yksi auto lenkin aikana. Parin sadan metrin jälkeen tuli auto, joka parkkeerasi tienposkeen. Koirat kiinni, nameilla ohitus sedistä, jotka lähtivät autolta metsään. Kuljettiin pari sataa metriä, vastaan tuli juoksija, joita tuolla tiellä ei kulje koskaan. Koirat kiinni, nameilla ohi. Ei haukahdustakaan, koira alkaa jo tottua - emäntä ei.

Kuljettiin risteykseen, jossa pähkäiltiin kumpaan suuntaan lähdetään. Valittiin toinen tie, kuljettiin ehkä 50m, kun toiselta tieltä tuli kahden pyöräilijän kanssa huskyvaljakko reenaamassa. Koirat kiinni, namia naamaan, helpotuksen huokaus onnistuneesta reittivalinnasta. Kuljetaan pieni matka. Metsästä ilmestyy setä ja täti kultsun kanssa. Koirat kiinni, pari haukahdusta, namppaa naamaan ja päätös kotiin lähdöstä.

Takaisin autolle kuljettiinkin sitten narussa. Alkumatkasta en tosiaan jaksanut enää kiinnittää huomiota kiskomiseen. Sitten päätin, ettei koiralla ole mitään oikeutta riekkua kuin päätön kana, vaikka lenkki olikin tosi raskas. Yrittihän se koko ajan, mutta pysähdys- ja palkkaustekniikka otettiin käyttöön. Toisaalta Yarrille tuli hyvää harjoitusta myös siinä, että joskus kaverinkin kanssa täytyy kulkea nätisti, aina ei voi leikkiä. Toki olisin ottanut enemmän palkkaa mukaan, jos olisin tiennyt, millaiseen tulikokeeseen joudumme. Paluumatkalla meidät sitten ohitti vielä pari autoa, ja autoille päästyä tuli lisää ihmisiä ja koiria vastaan... Eilen varmaan oli joku Suomi Ulkoilee -päivä, eikä meille oltu kerrottu mitään! Oltais ehkä pysytty kotona. Lenkin jälkeen vedettiinkin sitten melkein kolmen tunnin päikkärit. Että siihen malliin.

Yarri on tämän aamun nuoleskellut kovasti vasenta takatassuaan. Mitään siellä ei näy, mutta epäilen siellä olevan jonkun pienen naarmun. Täytyy seurailla, ettei pääse kehkeytymään mitään isompaa. Neperohan muutenkin pureskelee kynsiään - onhan se Mamman poika.

05.01.2007

Vuosi on lähtenyt rauhaiseasti liikkeelle. Suurin ohjelmanumero on ollut Yarrin nukkuminen poissa Putkasta. Sillä on käytettävissään Putka, olohuone ja makkari. Luontevin nukkumapaikka näyttää olevan olkkarin sohva. Tämäkin juttu vaatii näköjään todellakin harjoitusta ja pitkää pinnaa. Rauhoittuminen yöpuulle on vaikeaa, koska Aukusti -kissa käy singahtelemassa pienen pojan nenän edestä, jolloin Jarpatin on lähdettävä leikkiin mukaan. Sen jälkeen Aukusti hypsähtää sänkyyn, ja Yarri yrittää tietysti perässä. Iltaisin se täytyy pari kertaa (joskus 5) sanallisesti palauttaa rauhoittumaan. Iltahäsän jälkeen se nukkuukin suht hienosti aina siihen asti, kunnes Reijo lähtee töihin. Sen jälkeen alkaa taas levottomuus iskeä, kuten myös pissahätä, nälkä ja tekemisenpuute. Ekat vapaat aamut on vasta edessä, joten vielä ei pidempään nukkumisesta ole kokemuksia. Katsotaan kuinka väen käy.

Yarri pääsi eilen mukaan Tepon reeniin. Lapsella kun on nyt pari kertaa esiintynyt sellaista, että se haukkuu lenkillä muille koirille. Siitä tavasta haluan eroon jo ennenkuin siitä ehtii muodostua mitään pulmaa. Kaksin sen kanssa lenkkeillessä haukunta on vähempää ja sitä saa lyhennettyä kohtuullisen hallitulla kontaktilla. Reenissä Yarri sai aluksi vain hengailla ja katsella muita sesukoita. Kun suurin kiinnostus ja kyttääminen oli ohi parin minuutin päästä, otettiin pari (äärettömän hidasta) luoksetuloa ja vähän kontaktia. Yllättävän hyvin meni siihen nähden, että sekä koirat että paikka olivat aivan vieraita.

Toissapäivänä alettiin ottaa maahanmenoa - ja perinteisesti namilla vedättämällä. Parin kerran jälkeen nappula tajusi selkeästi, mistä on kyse. Istumasta maahan meneminen on selkeästi luontevampaa kuin seisomasta, mutta se nyt ei yllättänyt. Teppo on ollut tähän asti ainoa koira, jolle seiso-maahan on ollut helpompi kuin istu-maahan. Toki Jarpanaatin kanssa on vielä nami ja vedätyskäsi mukana, mutta tänään olisi suunnitelmissa kokeilla, kuinka äijän käy ilman käsiapuja. Yarrin kanssa otettiin namikäsi mukaan sen takia, että saan opetettua sille liikeradan niin, että peppu pysyy paikallaan, ja etupää toimii. Mietitään tatä asiaa sitten uudestaan, kun liikkeeseen pitäisi ottaa seisomaan nouseminen mukaan :-)

01.01.2007

Niin se vaan lähti tämäkin vuosi liikkeelle. Onnellista ja menestyksekästä vuotta kaikille! Uusi vuosi tuo meidänkin sivuillemme vähän muutoksia. Tästä lähtien sekä Yarrin että Tepon kuulumiset yhdistetään samaan päiväkirjaan. Naperon elämä on jo löytänyt sen verran uomiaan, ettei kaikkea uutta ja ihmeellistä tule kirjattua samaan tahtiin kuin ensimmäisten kuukausien aikana. Toki kirjaa pidetään edelleenkin, siitä emme hevin luovu!

Vuosi vaihtui mielenkiintoisesti. Kolmen eri perheen seitsemän urosta kokoontuivat juhlimaan ihmisten kanssa lähes puoleksi vuorokaudeksi. Laumoja jaoteltiin hieman erilleen, mutta meidän pojat pääsivät nokikkain kaikkien muiden kanssa. Pulmia ei aiheutunut - ellei sellaiseksi lasketa portugeesien pientä pälvikaljua, johon Yarri oli syypäänä. Oman taiteenlajinsa Jarpanaatti teki siitä, kuinka mäyriskolmikkoa pääsee moikkaamaan, vaikka välissä on verkkoaita, keittiön tuolit sekä verho. Joka kerran, kun lähdin tupakalle, Yarri nousi tuolille istumaan - mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt - etsi verhoista raon ja kurottui seurustelemaan matalajalkaisten poikien kanssa. Siinä ne sitten lipoivat toistensa nenuja. Portugeesien kanssa piti yrittää välillä vähän leikin tynkää esteestä huolimatta. Oli hienoa katsella, kun kukaan ei edes yrittänyt yli esteen, vaikka olisivat päässeet siitä yli lähes astumalla. Teppoa ei suuremmin muut kaverit kiinnostaneet. Ykä -mäykyn kanssa vähän haistelivat, ja Ruubenia Teppo yritti vähän leikittää. Eiköhän tämä porukka saada kohtuullisen helpolla kasaan niin, että illan istujaiset jatkossakin onnistuvat.

Paukuista pojat eivät välittäneet tuon taivaallista. Yarria totutettiin ensin paukkuhin parilla starttipistoolin laukauksella. Siinä tuli kuitenkin se pulma, että Teppo alkoi haukkua innostustaan, ja pikkukaverin ei tarvitse ollenkaan opetella sellaista. Varsinaiset ilotulitteet eivät aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota kummassakaan. Osaltaan käytökseen varmasti vaikutti se, ettei Teppo ole koskaan raketeista välittänyt, joten se ei antanut pienelläkään väärää mallia.

Olin tosi yllättynyt siitä, että Yarri The Elohopea malttoi rauhoittua nukkumaan aivan vieraaseen paikkaan. Olihan se tietysti koko ajan touhussa mukana, varsinkin keittiössä ja syömispuuhissa, mutta kykeni silti nukkumaan ihan sikeästi, vaikka porukkaa hyöri ympärillä koko ajan. Myös suhtautuminen ihmisiin oli tosi miellyttävää. Kaikki ihmiset olivat ainakin kertaalleen nähtyjä, mutta hyppimistä, puremista tms se ei harrastanut ollenkaan. Myös ruuat saivat olla pöydällä aivan rauhassa, vaikka ihmisiä ei ollutkaan välittömässä läheisyydessä. Toki tähän on rotua silmällä pitäen kiinnitetty erityistä huomiota, koska varastelutaipumusta kyllä löytyy...

En ollut muistanut ollenkaan, millaista nuoren koiran Hui kauhistus -ikä onkaan. Parina päivänä meillä on kauhisteltu mm. tien poskessa ollutta pölykapselia ja kaapelikelaa. Reippaasti Yarri uskaltaa kuitenkin mennä katsomaan kaikki, vaikka ensin haukkuukin miehekkäällä äänellä epävarmuuttaan. Kummallisesti noiden mörköjen päälle aina ilmestyy namikasoja, kun niitä menee rohkeasti katsomaan ;-) Jarppa näköjään alkaa ottaa Teposta mallia monissa jutuissa - myös niissä pahoissa tavoissa. Tepon kanssa täytyy tosiaan kiinnittää nyt huomiota siihen, kuinka se vahtii aidalla. Se on nimittäin saanut nyt pari kertaa Jarpan houkuteltua mukaan typerään vahtihaukkuunsa. Onneksi Yarrin saa kutusmalla pois, ja se toivottavasti ketjuttaa pian Tepon haukun siihen, että ihmiseltä tulee namia.